Who Shot JR? Eli kuka tappoi Davey Mooren?

 Katselin seinälläni killuvaa julistetta. Siinä lukee: ”Vuosisadan ottelu ‐ Suomalaisella maaperällä Laajakangaselokuvana!”, jos nyt ei kissan niin ainakin myyrän kokoisin kirjaimin. Itse julisteessa seisovat vierekkäin haastaja Olli Mäki ja hänen oikealla puolella ”Musta Nukuttaja” Davey Moore.

Kyseessä on siis vuonna 1962 Helsingin Olympiastadionilla käydyn höyhensarjan MM‐ottelun elokuvaversion juliste. Ottelu oli Amerikan malliin jälkeenpäin nähtävissä myös elokuvateattereissa. Jakelusta vastasi Suomen Filmiteollisuus.

Julisteessa on huikeat iskulauseet:

ISKEVÄT KOHOKOHDAT HIDASTETTUINA!
ELÄTTE MUKANA OTTELUN SÄHKÖISET HETKET!!
ISKEVÄ ‐ HENKEÄSALPAAVA ‐ JÄNNITTÄVÄ!!!

Vuosisadan ottelut

Myös Muhammad Alin ja Joe Frazierin ensimmäistä ottelua vuonna 1971 Madison Square Gardenissa myytiin nimellä Vuosisadan ottelu ‐ Fight of the Century. Ei jäänyt tuo ottelu vuosisadan otteluksi toisin kuin Mäen ja Mooren kohtaaminen vuosikymmentä aikaisemmin. Kyseinen ottelu ei tietenkään ollut vuosisadan ottelu maailman tasolla, mutta sellaiseksi se jäi puhuttaessa suomalaisesta nyrkkeilyhistoriasta, vaikkakin Mäki hävisi ottelun keskeytyksellä toisessa erässä käytyään kolmasti kanveesilla.

Tämän ottelutapahtuman järjestämisestä vastasi Askin Talli, joka siis kantoi perustajansa Elis Askin nimeä. Askilla oli kovat kontaktit, olihan hän ollut jonkin aikaa mm. Jack Dempseyn suojattina Amerikassa. Helsingin illan pääsponsoriksi oli hän jostain maan uumenista kaivanut ruotsalaisen liikemiehen, joka tunnettiin Kappahlin omistajana.

Missä on Hennes & Mauritzin rahat, kun niitä tarvitaan? Pitäisiköhän soittaa Ruotsiin ja ilmoittaa, että Seinäjoella isketään parin viikon päästä… irtoaisiko pari miltsiä? Miltsikin käy….

No oli miten oli. Moore säilytti tittelinsä Helsingin yössä ja jatkoi matkaansa Yhdysvaltoihin, jossa hän ehti otella kerran Texasissa ja kahdesti Kaliforniassa, joista jälkimmäinen jäi myös hänen viimeiseksi otteluksi maan päällä.

Give and Take

Moore otteli meksikolaistunutta kuubalaista Sugar Ramosia vastaan. Ramos tunnetiin todella kovasta oikeasta suorastaan. Neljä vuotta ennen Mooren kohtaamista Ramosin vastustaja Jose ”Tigre” Blanco kuoli kehässä saamiinsa vammoihin, joka sai vuoden ‐63 maaliskuussa kohtalotoverikseen Davey Mooren. Huolimatta siitä, että kyseessä oli todella kova ottelu, jossa annettiin isku iskusta ja kaksi parhaasta, pysyi se siistinä. Kellon soidessa hienoinen ennakkosuosikki Moore ja hänen 21‐vuotias haastajansa jähmettyivät paikoilleen keskeyttäen hyökkäyksensä ja herrasmiesmäisesti löivät hanskansa yhteen osoittaakseen kunnioitusta soturilta soturille.

Kymmenennessä erässä Ramosin osuttua mestarin leukaan, alkoi hänen matkansa kanveesille. Hieman ennen perille pääsyä, löi hän takaraivonsa alimpaan kehäköyteen. Moore kömpi ylös ja ottelu jatkui. Ramos painoi kaasua lyöden puolustavan mestarin osittain kehän ulkopuolelle.

Moore roikkui keskimmäisen kehäköyden varassa. Kello soi. Mooren manageri Willie Ketchum pyysi kehätuomaria lopettamaan ottelun. Näin kävi, ja mestaruusvyö vaihtoi omistajaa. Ennen pukuhuoneisiin siirtymistä vanha ja uusi mestari ottivat vielä yhteiskuvat. 26 000 fania tekivät kunniaa uudelle kuninkaalle.

Romahdus pukuhuoneessa

Toimittajien saatua Mooren kommentit ottelusta, poistuivat he pukuhuoneesta… Lähes heti oven sulkeuduttua ”Springfield Rifle” lisänimeä kantanut Moore huusi tuskissaan managerilleen ”My head, Willie! My head! It hurts something awful!” – päähäni sattuu! jotain on pahasti vialla!

Tämän jälkeen hän vaipui koomaan eikä herännyt siitä koskaan. Lääkärit antoivat 50‐50 ennusteen eloonjäämiselle. Ottelun aikana saadut iskut vaikuttivat osaltaan kuolemaan, mutta ratkaisevaksi tekijäksi lääkärit totesivat pään iskeytymisen kehäköyteen. Mooren takaraivossa nimittäin oli erittäin turvonnut alue, joka ei lääkäreiden mukaan voinut johtua muusta kuin takaraivoon kohdistuneesta kapea‐alaisesta iskusta. Tätä aivon takaosan turvotusta pidettiin kuoleman aiheuttajana.

Kielto uhkaa

Ottelun jälkeen syyllisiä etsittiin kissojen ja koirien avulla. Silloinen Kalifornian kuvernööri halusi kieltää koko lajin. Tuomitsijoita löytyi ympäri maailmaa: vatikaanivaltion lehti L’Osservatore Romano tuomitsi lajin moraalisesti vääränä, ja jopa maailman ainoa synnitön henkilö eli Paavi (!) tuomitsi nyrkkeilyn moraalittomaksi.

Kyseessä oli jo toinen kehäkuolema vuoden sisään. Hieman aikaisemmin Benny ”Kid” Parett oli kuollut Emile Griffithin käsittelyssä. Parett oli saanu vihiä Griffithin homoseksuaalisuudesta ja puristanut punnituksessa tätä pakarasta kuiskaten hänen korvaansa ”Maricon” ‐ ”Hintti”. Paret siis kohtalokkaasti irvaili Griffithin seksuaalisesta suuntautumisesta.

Ottelu ja samalla Paretin elämä päättyi brutaaliin lopetukseen erässä numero 12. Emile Griffithiä pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen parhaista nyrkkeilijöistä pound‐for-pound, eli kaikki painoluokat huomioon ottaen.

Kuka tappoi Davey Mooren?

Nämä kaksi lyhyen ajan sisällä tapahtunutta kehäkuolemaa irroittivat myös Bob Dylanin kielen kannat. Hän kirjoitti tapahtumasta laulun Who Killed Davy Moore? Siinä hän kysyy kuka tappoi Davy Mooren, miksi ja minkä takia? Oliko tuomari syyllinen? Oliko yleisö syyllinen? Promoottori? Vedonlyöjä? Vastustaja? Dylanin laulussa kaikki nostavat kätensä ilmaan ja kiistävät syyllisyytensä. Mooren vaimo totesi miehensä kuoleman olleen ”Jumalan tahto”. Uskoo ken tahtoo.

Nyrkkeily on urheilua, jossa on riskejä, kuten kaikissa lajeissa moottoriurheilusta jääkiekkoon. Nyrkkeily on mennyt lajina eteenpäin näiden 60 vuoden aikana merkittävästi myös turvallisuuden osalta: pään magneettikuvaus on reunaehto kehään nousemiselle, kehäköysiä on kolmen sijasta neljä, erämääriä on vähennetty, muutamia muutoksia mainitakseni.

Nyrkkeilyä ja vanhoja otteluita jonkin verran nähneenä täytyy todeta myös tuomaritoiminnan kehittyneen. Vahinkoja sattuu, ihmisiä kun ollaan, mutta nyrkkeilijä nousee kehään omasta tahdostaan, tietäen riskit.

Kovat soturit harvoin osaavat itse luovuttaa ottelunsa, ja soturin luonteen tuntien on kehätuomarilla sekä kulma‐avustajilla siksi suuri vastuu.

Enough’s Enough. Pitää tietää se hetki, kun on aika lopettaa. Lopettaa ottelu. Lopettaa ura.