Vladimir Klitshko – Ääripäiden mies

Hyvin tyypillistä ammattinyrkkeilyn maailmassa on, että ottelijoiden arvostus nousee jälkipolvien myötä. Tenniksessä tai jalkapallossa tämän hetken tähdet ollaan yleensä valmiita nostamaan kaikkien aikojen parhaiden rinnalle jo uran kestäessä; sen sijaan ammattinyrkkeilyn maailmasta löytyy vakavasti otettavia asiantuntijoita, joiden mielestä kukaan 1970-luvun jälkeen uransa tähtihetket kokenut ei kuulu lajin kaikkien aikojen kymmenen parhaan joukkoon.

Erityisen selkeää arvostuksen aaltoliike on ollut raskaansarjan mestareiden parissa. Joe Louis, Rocky Marciano, Muhammad Ali, Larry Holmes ja Lennox Lewis on kukin vuorollaan leimattu heikon aikakauden väliaikaismestareiksi, kunnes vuodet ovat tuoneet arvonantoon perspektiiviä. Muutamat pikatyrmäyksiin erikoistuneet, helpoimmin käsitettävät ottelijat, Jack Dempsey, Sonny Liston ja Mike Tyson etunenässä, ovat vuorostaan kokeneet vastakkaisen kiertokulun.

Ehkä kaikkein voimakkaimmin mielipiteitä on jakanut Ukrainan nyrkkeilytohtori Vladimir Klitshko, joka ilmoitti eilen lopettavansa uransa. Monet asiantuntijat, etenkin eurooppalaiset, ovat pitäneet häntä jo nyt kaikkien aikojen viiden suurimman joukkoon kuuluvana mestarina. Erityisesti Yhdysvaltain puolella taas elää vahvana näkemys, että top15:kin olisi hänelle seurana liikaa.

Syy Klitshkon arvosanojen suunnattomaan ailahteluun löytyy enemmänkin hänen edustamistaan ääripäistä kuin kansallisuudesta: amerikkalaismediat ovat kuitenkin aina olleet valmiita tunnustamaan Roberto Duranin ja muidenkin ei-Yhdysvaltalaisten arvon.

Klitshkon kriitikot nostavat ensimmäisenä esiin hänen kärsimänsä kolme tyrmäystappiota: yksikään muu raskaansarjan suurimpien joukkoon tunnustettu ei ole kokenut vastaavia takaiskuja ollessaan fyysisesti uransa parhaassa kunnossa. Voiko keskinkertaisuuksien tyrmäämäksi tullut epävarma ottelija todella kelvata George Foremanien ja Joe Frazierien edelle?

Edellisen seikan perusteella onkin hämmästyttävää, että Vladimir Klitshko otteli vuosien 2005–2017 välisen ajan raskaansarjan absoluuttisella huipulla, joko mestarina tai aivan tittelin tuntumassa, ottamatta kertaakaan lukua. Se on pisin aika koko lajihistoriassa. Voidaanko tällaisen meriitin kantajaa mitenkään sivuuttaa keskustelussa kaikkien aikojen parasta valittaessa?

Toisena tekijänä Klitskosta esitettyihin negatiivisiin näkemyksiin esitetään hänen voittamiensa vastustajien heikkous. Nimilista, jonka parhaiksi tunnustetaan Aleksander Povetkin, David Haye, Ruslan Tshagajev ja Chris Byrd, kalpenee auttamattomasti vaikkapa Lennox Lewisin rekordille: Evander Holyfield, Mike Tyson, Vitali Klitshko ja Donovan Ruddock.

Klitshko ei ole kuitenkaan ainoa suuri mestari, jonka vastustajia on pidetty kehnoina: Joe Louisin mestaruuskautta nimitettiin Pummi kuukaudessa -kiertueeksi, Larry Holmes kohtasi tukun aloittelijoita mestarina ollessaan, Muhammad Alin hallintokauden loppupuoli on reilusti lihotettu C-luokan kyvyillä ja Evander Holyfield ei missään vaiheessa hienoa uraansa ollut suvereenisti sarjan paras, vaan itse asiassa mestarina ollessaan hävisi joka kerta ykköshaastajalleen Mike Tyson -uusinta pois luettuna.

Nyrkkeilijä voi otella vain niitä vastustajia vastaan joita hänen aikakaudellaan on tarjolla eikä Klitshkon voida väittää vältelleen ketään. Mestaruutta menestyksellisesti puolustaessaan hän ei koskaan hävinnyt enempää kuin kolme erää otteluissaan – ennenkuulumatonta sekin.

Kolmas ja leimallisin kritiikin aihe Klitshkon suuntaan on tullut hänen äärimmäisen turvallisuushakuisesta ottelutyylistään. Monien on vaikeaa mieltää maailman kaikkien aikojen kovimmaksi mieheksi ottelijaa, joka lyö lähinnä etummaisen käden suoraa ja turvautuu lähiottelussa liki paniikinomaiseen sitomiseen. Toisaalta on muistettava, että Klitshko on iskenyt raskaansarjan MM-otteluissa (WBO-vyö pois lukien) 14 tyrmäystä – lukema, joka niin ikään on kaikkien aikojen rankingissa korkealla. Uran tyrmäysten kokonaislukema 53 häviää raskaansarjan mestareiden joukossa vain George Foremanille ja Primo Carneralle. Miehet tuskin ovat kaatuneet pelkästään halailemalla.

Kuvahaun tulos haulle wladimir klitschko

Faktoja tarkasteltaessa Klitshkon suuruudessa ei ole mitään ristiriitaista: lukemat ovat kiistattomat ja vakuuttavat. Ristiriita on yksinomaan meriittien ja mielikuvien välinen. Se johtaa kysymykseen joka on itse asiassa filosofinen: onko tulosurheilussa tärkeää tulos, vai lisäksi tapa jolla tulokset saavutetaan. Onko vasemmalla suoralla nakutettu pistevoitto yhtä arvokas kuin Alin ylimielisillä väistöillä saavutettu, entä onko loppueriin kypsytetty tyrmäysuhri yhtä uljas kuin Tysonin salamasarjan kaatama?

Tässä lienee suurin ero eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen nyrkkeilynäkemyksen välillä. Euroopassa nyrkkeily nähdään ensisijaisesti urheiluna, joka toimii urheilun säännöillä ja lopputulokseen vaikuttaa taktiikka ja osaaminen. Stereotyyppisen amerikkalaisnäkemyksen mukaan taas nyrkkeily on kamppailua ultimaattisen alfauroksen asemasta: maailman fyysisesti kyvykkäin atleetti nujertaa teknisesti hienostuneemman kilpailijan. Heille Klitshko oli vain mestari, ei koskaan kovin.

Ajalla on se kiitollinen ominaisuus, että se hämärtää yksityiskohtia mutta tarkentaa kokonaiskuvaa. Niin kuin ovat unohtuneet Muhammad Alin uran lopun sidonnantäyteiset ottelut ja Evander Holyfieldin vaikeat tittelinpuolustukset, niin todennäköisesti kestävä kuva Klitshkon urasta tulee olemaan voitontuuletukseen kohotettu oikean käden steelhammer, joka rusensi vastustajat yli vuosikymmenen ajan. Eräänä päivänä sekin kuva muuttuu sankaritarinaksi – ja silloin tohtori Vladimir Klitshko kelpaa suurimpien seuraan myös Yhdysvalloissa.