Viisi avainasiaa Helenius–Sprott-otteluun

Robert Helenius mittaa rystystensä kestävyyttä englantilaisen Michael Sprottin kanssa tulevana lauantaina Saksan Magdeburgissa. Seuraavassa viisi asiaa, joihin nyrkkeilyfanin kannattaa kiinnittää huomiota TV2:n lähetystä katsellessaan

1. Sprottin mieliala. Useimmiten ottelulista 37–19 kymmenen keskeytystappion kera kertoo kokeneesta, vaarattomasta matkamiehestä, mutta Sprottin laita on toisin. Brittiläisen nyrkkeilymaailman kameleontin suoritustaso kehässä ailahtelee valtavasti: hyvänä päivänään hän tarjoaa vastuksen maailman huipuillekin, huonona saattaa kärsiä tappion kansallisella tasolla.

Tästä ominaisuudesta johtuen Sprottin tyrmääminenkin voidaan sivuuttaa jälkikäteen mitättömänä saavutuksena: siihenhän on pystynyt Audley Harrisonkin. Totuus kuitenkin on, ettei Sprott ole vaaraton vastus. Viimeisimmässä kamppailussaan hän saavutti yhden uransa parhaista voitoista nujertaessaan aiemmin tappiottoman saksalaisen Edmund Gerberin. Sprottin todellinen iskukyky selviää vasta kehäkongin soidessa.

2. Ottelutyylit. 38-vuotiaan Sprottin nyrkkeilytyyli vaihtelee hänen mielialansa mukana. 187-senttisenä ja noin 110-kiloisena hän on tankkimainen, hieman vatsakas ottelija, joka yleensä antaa vastustajilleen tasoitusta ulottuvuudessa. Sprott ei ole erityinen tyrmääjä, mutta lyö isoksi mieheksi yllättävän nopeasti ja kykenee parhaimmillaan hyviin koukkusarjoihin lähitilanteissa. Parhaimmillaan hän myös pyrkii aktiivisesti lähiotteluun ja napsii sarjoillaan erävoittoja: heikoimmillaan vuorostaan pysyttelee korkean suojauksen takana ja välttelee iskutilanteita. Viimeisen seitsemän vuoden aikana Sprott on käynyt 18 kamppailua ja hävinnyt kolmesti kesken ottelun – maailman kärkeä edustavalle Kubrat Puleville, tuomarivirheen seurauksena Edmund Gerberille sekä huolimattomuuttaan Audley Harrisonille.

On vaikeaa nähdä, miten Sprott tyyleineen kykenisi haastamaan Pohjolan Painajaisen voittokamppailussa. Lähelle pyrkiminen on Sprottin ainoa keino, mutta näin tehdessään hän törmää vääjäämättä Heleniuksen iskuarsenaaliin, jonka tuhovoima on käynyt selväksi. Sprottin olisi myös päästävä lähiotteluun usein, koska yksittäisillä hyökkäyksillä hän ei tule vankkaleukaista Heleniusta kumoamaan. Iskujenvaihtotilanteita välttelemällä Sprott saattaa saada Heleniuksen näyttämään tehottomalta hieman samaan tapaan kuin Sherman Williams marraskuussa, koska hyökkääminen ei ole Heleniuksen parasta osaamisaluetta, mutta vastaavaa tyrmäysiskuvaaraa Sprott ei tarjoa. Lähteekö Sprott hakemaan uransa parasta päänahkaa riskillä ja mikä on Heleniuksen vastaus?

3. Heleniuksen iskunajoitus. Jos kehässä nähdään sama Helenius, joka pommitti Sam Peterin ja Lamon Brewsterin raunioiksi, Sprott tuskin painaa hänen käsissään paljoa. Ottelussa Williamsia vastaan Heleniuksen iskunajoitus ja herkkyys olivat kuitenkin vielä hakusessa eikä hänen pommeissaan nähty tuttua tehoa. Jos Helenius ei onnistu pysäyttämään Sprottin etenemistä, britillä on mahdollisuus kauhoa lähitilanteissa osumia ja sitä kautta erävoittoja. Jo ensi hetket osoittavat, onko Helenius onnistunut karistamaan kehäruosteensa harjoitussalille.

4. Heleniuksen jabi. Sprottin kykyjä aliarvioimatta ottelu on Heleniukselle hyvä tilaisuus paitsi iskeä kelpo voitto myös teroittaa asearsenaaliaan tulevien, kovempien koitosten varalle. Heleniuksen vasen suora on kohtuullisen hyvä silloin kun suomalainen muistaa käyttää sitä, mutta usein otteluiden edetessä jabi unohtuu ja vastustaja voi keskittyä varomaan oikeaa kinnasta. Toivottavaa on, että Robbelta nähdään Sprottia vastaan aktiivista ja aggressiivista jabityöskentelyä, jolla todella pehmitetään vastustajaa ja pakotetaan tämä liikkeelle.

5. Kauas on tultu. Unohtaa ei sovi sitä, että vain reilut kolme vuotta sitten ottelu Michael Sprottia vastaan olisi ollut meikäläiselle raskaansarjan nyrkkeilijälle suurin tilaisuus vuosikausiin. Kauas on tultu siitä, kun Reynaldo Minusia puffattiin lehdistölle huippuluokan vastustajana…