Tyrmääjäkuningas ja ikäpresidentti valtataistelussa

Lauantai 8.11.2014. Boardwalk Hall, Atlantic City

12 erää. Raskas keskisarja

Ottelijat
Sergei Kovalev 25-0-1 (23), 30 v. Venäjä

Sergei ”Krusher” Kovalev syntyi tehdastyöläisten perheeseen Tseljabinskissä Keski-Venäjällä. Lapsuutensa Neuvostoliiton aikana hän muistaa olleen onnellinen, mutta valtion romahdus aiheutti syrjäseutujen asukeille taloudellisia ongelmia, elämästä tuli taistelua. Nyrkkeilyä harrastanut, kovakintainen Kovalev raivasi tiensä Venäjän väkivahvaan maajoukkueeseen, mutta suuret arvokisameriitit jäivät saavuttamatta. Omien sanojensa mukaan hän kyllästyi amatööriurallaan korruptioon, joka esti hänen menestyksensä arvoturnauksissa: tuomareiden äänet suosivat suurten kaupunkien poikia. Ammattilaiskehissä sen sijaan tarjoutui uusi mahdollisuus olla oman onnensa seppä.

Jo poikasesta asti häntä oli kiehtonut elokuvista tuttu lännen Eldorado, jonne hän lähti luomaan uraansa. Kovalev asettui asumaan Floridaan ja aloitti ammattilaisena vuonna 2009. Kaksi vuotta sitten hän sai vakuuttavien otteidensa myötä sopimuksen Main Events -tallin kanssa. Venäläisen taustavoimat vahvistuivat: kulmauksessa hänelle neuvoja jakaa nyt entinen mestarismies John David Jackson – Hopkinsin vastustaja vuodelta 1997. Silmäkulmia paikkailee vuorostaan Evander Holydfieldin valmentajana muistettu Don Turner, joka on maininnut Kovalevin olevan kovaiskuisimpia hänen koskaan näkemiään nyrkkeilijöitä.

Kovalev on koko nyrkkeilymaailman pelätyin tyrmääjä yhdessä keskisarjan kazakstanilaistykin Gennady Golovkinin rinnalla. Vastustajistaan hän on tyrmännyt ensimmäisen kolmen erän aikana 20, tyrmännyt edelliset yhdeksän kohtaamaansa miestä ja kärsinyt 17:ssä viime ottelussaan ainoastaan kaksi erätappiota.

Kovalevin tähtäimenä on ollut kohdata sarjan todellisena mestarina yleensä pidetty Kanadan Adonis Stevenson. Kovalev kävi tämän esiottelijana Kanadassa valmistelemassa yleisöä tulevaan yhteenottoon ja oli valmis kohtaamaan mestarin tämän kotimaaperällä, mutta Stevenson uuden managerinsa Al Haymonin välityksellä ilmoitti lopulta, ettei ole kiinnostunut nousemaan vaarallisen venäläisen kanssa kehään. Näin Kovalev joutui kääntämään katseensa toisaalle ja etsimään vastaansa nimimiestä, jonka nujertamalla hänelle aukeaisi tie todelliseen tähteyteen. Tällä hetkellä Kovalev on The Ring -lehden listauksissa mestari Stevensonin kakkoshaastaja.

Bernard Hopkins 55-6-2 (32) 49 v. Yhdysvallat

Kovalevin marssin tielle astuu Bernard ”The Executioner” Hopkins, entinen linnakundi Philadelphiasta, joka käänsi elämänsä ympäri, tarttui nyrkkeilykintaisiin ja on tehnyt surrealistisia piirteitä saavuttaneen uran. Hän on kehälegenda, jonka kaikkien vaiheiden luetteleminen vaatisi ylimääräistä kaistatilaa. Uran hämmästyttävä kesto, Hopkinsin luotettavuus esiintyjänä ja taso, jolla hän on lähes poikkeuksetta liikkunut, ovat nyrkkeilyhistoriassa vertaansa vailla oleva yhdistelmä.

Hopkinsin uran avausottelusta on aikaa yli 26 vuotta – Hopkins ei ollut 23-vuotiaana mitenkään poikkeuksellisen nuori debytantti. Ensimmäisen MM-ottelun hän kävi vuonna 1993 avoimesta IBF-vyöstä Roy Jonesia vastaan. Ensimmäinen titteli tarttui mukaan 1995. Sitä seurasi 20 menestyksekästä liittomestaruuden puolustusta ja niiden lomassa mestaruuden yhdistäminen keskisarjan turnausvoittajana. Raskaan keskisarjan todellinen mestaruus heltisi reilusti yli nelikymppisenä.

Hopkinsin vastustajien nimilista on kuin luettelo kaikista keskisarjan ympäristössä nyrkkeilleistä huippunimistä viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta: Roy Jones, Oscar De La Hoya, Felix Trinidad, Joe Calzaghe, Antonio Tarver, Jermain Taylor, Winky Wright, Kelly Pavlik, Glen Johnson, William Joppy, Jean Pascal, Chad Dawson… Koskaan The Executioner ei ole hävinnyt helposti eikä häntä ole tyrmätty ikinä. The Ring rankkaa hänet Adonis Stevensonin ykköshaastajaksi.

Ottelutyylit

Hyökkäys vastaan puolustus on ikuinen kiistanaihe kaikissa urheilulajeissa. Yksilölajeissa näiden välinen vastakkainasettelu toteutuu harvoin yhtä selväpiirteisesti kuin lauantain ottelussa.

Kovalev

Kylmäkatseinen Kovalev on aggressiivinen, tyrmäyshakuinen ja häijy hyökkääjä. Hän etenee kehässä suhteellisen suoraviivaisesti, itäeurooppalaistyylisesti hieman pystyssä otteluasennossa. Hän ei hyökkää pyörremyrskynä vastustajiensa kimppuun, mutta painostaa näitä tasaisesti joka heti pyrkien ajamaan saaliinsa köysiin. Tilaisuuden tullen Kovalev antaa iskujensa lentää: hän lyö runsaasti molemmin käsin, vaihtelee iskutekniikoita suorista koukkuihin ja tähtäintä päästä vartaloon.

Erityistä Kovalevissa on hänen hämmästyttävä iskuvoimansa. Hän lyö lujaa molemmilla käsillä ja jokaisella iskulla, ja on tyrmännyt vastustajia jopa vasemmilla suorilla sekä vartaloiskuilla. Iskut eivät välttämättä edes näytä kaatolyönneiltä, mutta vastustajat lakoavat edestä.

Iskuvoima toimii osaltaan myös Kovalevin puolustuksena. Vastustajan on pakko liikkua alta pois ja välttää riskienottoa, koska venäläisen moukareita ei voi liiaksi ottaa edes suojaukseen. Iskujenvaihtoa hänen kanssaan yrittäneet, maailmanlistallakin komeilleet nimet, kuten Ison-Britannian silloin voittamaton Nathan Cleverly, ovat murtuneet Kovalevin kourissa kuin oljenkorret.

Hyökkäävä tyyli tekee sen, että Kovalev jää toisinaan maaliksi vastaiskuille. Hän on ottanut urallaan lukua kahdesti, joskin molemmilla kerroilla kyse on ollut tasapainon menettämisestä. Amatöörinä hän kärsi myös tyrmäystappion, mutta tästä ei voi liian suuria johtopäätöksiä vetää. Kovalev ei ole koskaan otellut yli kahdeksaa erää, joten hänen kuntopohjansa on pieni arvoitus. Niin ikään näkemättä on vielä se, miten hän kykenee sopeuttamaan nyrkkeilyään, kun vastustaja osaa liikkua sivuttaissuunnassa niin taidokkaasti kuin Hopkins. Kovalev on nyrkkeilijänä myös temperamenttinen: lauantaina maltin on pysyttävä mukana.

Venäläisen tyyliin kuuluu usein ottaa ensimmäinen erä hieman tunnustellen; toisen kolmeminuuttisen aikana aukeaa pätsi, josta moni ei selviä.

Hopkins

Kaikki tietävät, mitä Kovalev yrittää, ja kyse on ainoastaan siitä, kykeneekö kukaan selviytymään hänen vahvuuksistaan. Toisin on Hopkinsin laita: hän on nyrkkeilymaailman kameleontti, joka ei välttämättä näytä erityisen loistokkaalta ottelijalta, mutta joka kykenee riisumaan vastustajansa aseista taidokkaammin kuin ehkä kukaan nyrkkeilyn historiassa.

Hopkins oli nuoruutensa terässä kohtuullisen nopea, mutta ensi tammikuussa viisikymppisiään viettävänä ei luonnollisestikaan ole enää samalla tasolla. Hopkinsin iskuvoima on perinteisesti ollut kunnioitettava joskaan ei tuhoisa, mutta kymmeneen vuoteen hän ei ole tyrmännyt ketään. Hopkinsin työtempo on valunut vuosien saatossa yhä alemmas, iskumäärät jäävät usein alle kahdenkymmenen erää kohti. Siitä huolimatta Hopkins voitti kolme vuotta sitten nykyisen The Ring -lehden kolmoshaastajan, ja viimeisimmässä ottelussaan viime vuonna tämän hetken listavitosen. Miten hän tekee sen?

Hopkinsin nyrkkeily on aina perustunut ennen muuta kahteen asiaan: loistavaan ottelusilmään, jolla hän kykenee ennakoimaan vastustajansa liikkeet, sekä ilmiömäiseen jalkatyöhön. Executioner ei ole Muhammad Alin kaltainen tanssijamestari, mutta liikkuu erittäin kevyesti, tarkoituksenmukaisesti ja vastustajansa pois tasapainosta pitäen. Varsinkin uransa loppuvaiheissa hän on keskittynyt ennen kaikkea itsensä varjeluun: Hopkins kiertelee alta pois, pitää etäisyyttä ja nostaa olkapäätään leukansa suojaksi, mutta yllättää etenemistä yrittävän vastustajansa edelleen sähäkästi lähtevällä oikealla suorallaan tai odottamattomasti irtoavilla koukuillaan.

Tämä on kuitenkin vain pintaa. Hopkinsilla on lisäksi kaikkea logiikkaa uhmaava kyky saada vastustajansa aina näyttämään huonommalta kuin nämä ovat koskaan ennen olleet. Taitonyrkkeilijät kuten William Joppy ovat hyytyneet avuttomiksi painijoiksi Hopkinsin edessä. Musertavimmat tyrmääjät, Kelly Pavlik heidän joukossaan, ovat jahdanneet vanhaa mestaria tuloksetta saamatta iskujaan liikkeelle lainkaan. Itseään kookkaampaa, uransa huipulla ollutta Antonio Tarveria Hopkins piti pellenään. Valtavasta työmäärästään ja käsinopeudestaan kuulu Joe Calzaghe joutui ottelemaan veteraanin määräämällä etanavauhdilla. Nuori ja fyysisesti lahjakas Jean Pascal alistui tappioon – eikä Hopkins vaikuttanut tekevän muuta kuin lyövän muutaman peruskoukun vartaloon!

Hopkins on myös psykologisen pelin ja kaiken laittoman rajamailla kulkevan mestari. Tarvittaessa hän sitoo, roikkuu ja painii, rynnistää vastustajaa kohti pää edellä köysistä, lyö tätä lonkkiin kun kehätuomari ei huomaa ja elehtii teatraalisesti, jos vastustajan isku lipeää liian alas. Menettääkö tähteyttä tavoitteleva venäläinen konseptinsa Hopkinsin korkeakoulussa?

 

Ottelu

Tilanne on Hopkinsin uralta kovin tuttu: hän kohtaa jälleen kerran nuoren huippumiehen, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan olla hänelle aivan liian hyvä tässä vaiheessa uraa. Realistisesti kaikki puhuu Kovalevin voiton puolesta: hän ei ole luonnostaan fyysisesti pienempi, kuten Felix Trinidad ja hänen iskunsa irtoavat luontevammin kuin Kelly Pavlikin, Jean Pascal löi Hopkinsin luvulle, ja Kovalev on eri luokan pommikone kanadalaiseen verrattuna. Ja Hopkins on niin vanha!

Jos vetoa pitäisi lyödä, kuuntelisin järjen ääntä ja panostaisin Kovalevin voittoon, pistein tai mahdollisesti keskeytykselläkin, ensimmäistä kertaa Hopkinsin uran aikana. On mahdollista, että Krusherin tuhovoima rusentaa Hopkinsin alleen nopeasti. Voi olla myös, että Yhdysvaltain legenda keplottelee pois itselleen tukalaksi käyvästä koitoksesta esittämällä loukkaantumista tai ryhtymällä todella likaisiin otteisiin – tällaisiakin taipumuksia häneltä on nähty.

Mutta Hopkins on tehnyt sen niin usein. Hänen uransa piti loppua jo kyseenalaisiin tappioihin Jermain Taylorille kymmenen vuotta sitten. Hänen piti olla liian pieni Tarverille, liian hauras Pavlikille, liian hidas Calzaghelle ja liian raihnainen Tavoris Cloudille, mutta joka kerta hän on vähintään taistellut ottelun voitosta, ehkä Chad Dawson -uusintaa lukuun ottamatta.

Kovalevissa on samankaltaisia piirteitä kuin useissa nyrkkeilijöissä, joita vastaan Hopkins on tehnyt taikojaan. Yllättääkö Hopkinsin kierosti lähtevä oikea sittenkin päälle liian innokkaasti rynnivän venäläisen luvunlaskun ja sitä kautta erävoittojen arvoisesti? Osoittautuuko viimeisten erien tuntematon maaperä Kovaleville kohtalokkaaksi? Menettääkö hän konseptinsa Hopkinsin psyykkauksessa? Joutuuko hänkin huomaamaan, että edessä on vanha ja väsynyt mies, mutta iskut eivät vain tunnu irtoavan?

Nyrkkeilyottelun asetelma ei paljoa kiinnostavammaksi muutu.