Suomen kaikkien aikojen TOP 10 – Yrjö Piitulainen #10

Julkaisemme kesän aikana kaikkien aikojen TOP 10 -listan suomalaisista ammatti-iskijöistä esittelyineen.

Nro. 10 – Yrjö Piitulainen 1921-1987

Painoluokka: Välisarja

Alias: ”Pohjolan Charpentier”

Ammattilaisvuodet 1945-1950

Rekordi: 25-3-4 13KO

Yrjö Piitulaisen ura sivuaa osittain jo edellä esiteltyjä Oiva Purhoa sekä Sten Suviota. Purho oli Piitulaisen monivuotinen matka- ja harjoituskumppani, kun taas Suvio oli Piitulaisen varsinainen oppi-isä monessakin suhteessa. Piitulainen asui nuoruutensa Suvion tapaan Viipurissa ja tutustui tähän itseään kymmenen vuotta vanhempaan nyrkkisankariin jo lapsena. Tuosta tuttavuudesta sai kipinän myös Piitulaisen ura, joka ammattikehissä nousi Suvionkin saavutusten yläpuolelle.

Piitulainen otteli Suvion tapaan välisarjassa, ja muistutti tätä myös ottelutyylinsä puolesta. Hänellä ei ollut aivan olympiavoittajan fyysisiä avuja, mutta nyrkkeilytekniikaltaan hän oli jopa olympiavoittajaa osaavampi. Piitulainen oli erittäin lupaava amatööri ja olisi saattanut olla jopa olympiamitalisti, ellei sota olisi peruuttanut vuoden 1944 kisoja. Piitulaisen taituruus herätti huomiota erityisesti Ruotsissa, jossa hän myös riisui paitansa Edvin Ahlqvistin alaisuudessa niin monen muun suomalaisnyrkkeilijän tapaan.

Piitulaisen ura paidattomana alkoi vauhdikkaasti. Hänen taitonsa riittivät hyvin myös uudessa ympäristössä, ja ruotsalaiset nimesivät hänet ’Pohjolan Charpentieriksi’ kuulun ranskalaisen tähtinyrkkeilijän mukaan. Charpentieria Piittulainen muistuttikin paitsi taidoiltaan myös ulkoiselta olemukseltaan: tyylikäs olemus ja hillitty käytös tekivät hänestä suositun hahmon myös kehien ulkopuolella.

Hän käväisi opintomatkalla Yhdysvalloissa, mutta palasi kuitenkin pian takaisin Eurooppaan ja suuntasi Brittein saarille, jossa hän saavutti pari voittoa, niistä toisen Eddie Thomasista, tulevasta Euroopan mestarista. Yhteensä Piitulainen kukisti puolen tusinaa Euroopan kärkitason miestä, muiden muassa Tanskan nousevan tähden Chris Christensenin, joka nousi myöhemmin keskisarjan Euroopan ykköseksi. Piitulainen ei myöskään taipunut tappioihin helpolla. Urallaan hän hävisi ainoastaan kolmesti, ja joka kerralla muille kovan tason kyvyille.

The Ring –lehti rankkasi Piitulaisen parhaimmillaan Euroopan kuudenneksi, ja korkeampikin sijoitus olisi ollut puolusteltavissa. Suomalainen oli pitkään EM-ottelun tuntumassa, mutta kilpailu tittelin ympärillä oli kovaa, eikä kaivattua tilaisuutta koskaan tullut.

Harri Piitulainen

Pikku hiljaa otteluiden harventuessa Piitulainen alkoi kiinnostua entistä enemmän myös kehän ulkopuolisesta toiminnasta. Hän löi kintaansa naulaan vuonna 1950 ja kokeili hetken promoottorin tehtäviä, ja toimi sittemmin myös valmennuspuolella. Hän luotsasi muiden muassa poikansa Harri Piitulaisen uraa, ja nosti tämänkin hyvälle eurooppalaiselle tasolle. Piitulaista houkuteltiin vielä takaisin kehiin paria vuotta myöhemmin, mutta tämä oli jo saanut kilpailemisesta tarpeekseen ja vetäytyi kehistä ottelulistalla 25-3-4.

Yrjö Piitulainen toimi oman uransa jälkeen poikansa Harrin (kuvassa) managerina.

Perusteita rankingille

+ Kuten edellä jo kerrottu, Piitulainen kuului Suomen nyrkkeilyhistorian taitavimpiin ottelijoihin. Hänen tekniikkansa kesti vertailun kenen kanssa tahansa, ja epäonnen vuoksi hän ei päässyt toteuttamaan kaikkia kykyjään amatöörinä. Ammattilaisena hän raivasi tietään eteenpäin erittäin kovatasoisessa painoluokassa, eikä kärsinyt urallaan yhtäkään pahaa tappiota. Euroopan mestariksi hän ei välttämättä olisi yltänyt vaikka olisi EM-kehään päässytkin, mutta olisi varmasti kelvannut kilpailemaan siitä siinä kuin kuka tahansa muukin. Piitulainen otteli urallaan aktiivisesti haasteita välttelemättä, ja katsojat saattoivat aina luottaa hänen olevan kunnossa.

– Selkeimmin Piitulaisen ammattilaisuraa jarrutti kovuuden puute. Ruudikkaampana iskijänä hän olisi voinut hätyytellä jopa kansainvälistä kärkeä, mutta se jäi runsaan kilpailun aikakaudella sittenkin häneltä melko kauas. Ura Englannissa olisi saattanut edesauttaa hänen uraansa pitemmälle, mutta se jäi hyvän alun jälkeen lyhyeksi.

JANNE ROMPPAINEN