Suomen kaikkien aikojen TOP 10 – Tarmo Uusivirta #6

Tarmo ”Tare” Uusivirta 1957-1999

Ammattilaisvuodet 1982-1992

Rekordi: 24-4-3 16KO

Painoluokka: Ylempi keskisarja

’No mas’

Yksi nuoren nyrkkeilyfanin urani varhaisimmista muistikuvista on lokakuulta 1991. TV:n urheilu-uutisissa näytettiin kuvaa edellispäiväisestä, Englannissa käydystä ylemmän keskisarjan EM-ottelusta. Uutistenlukija kertoi, kuinka haastaja, Suomen Tarmo Uusivirta, oli ollut ottelussa niukasti tappiolla, kunnes tämä yhtäkkiä kesken seitsemännen erän käänsi selkänsä, kohotti kätensä ja asteli kulmaukseensa luovuttaneena ilman mitään näkyvää syytä. Tapahtumasarja muistutti Roberto Duranin kuuluisaa luovutusta Sugar Ray Leonardiavastaan vuonna 1980, jolloin alistunut Duran totesi vastustajalleen: ’No mas – ei enää’.

Tämä kamppailu Ison-Britannian James Cookia vastaan merkitsi Uusivirran uran loppua huipputasolla, mutta uudelle nyrkkeilyn katsojalle se antoi suomalaisen kyvyistä täysin väärän kuvan. Sitä ehti nimittäin edeltää yhteensä kahdenkymmenen vuoden mittainen työ nyrkkeilyn parissa, joka nosti Taren yhdeksi kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä suomalaisiskijöistä.

Amatööriurallaan Uusivirta saavutti kaksi MM-hopeaa vuosina 1978 ja 1982 sekä EM-kultaa vuonna 1979. Näillä näytöillään hän sijoittuu jo suomalaisten amatöörikehien parhaisiin edustajiin. Suurempia pettymyksiä hänen uralleen paita päällä mahtui vain kaksi: ottelut Moskovan olympialaisissa 1980 ja seuraavana vuonna Tampereen EM-kisoissa päättyivät ennen aikojaan silmäkulmavammojen seurauksena. Yhteensä Tare oli kuitenkin sarjansa Euroopan paras yhtäjaksoisesti miltei viiden vuoden ajan, sillä MM-turnauksissa hän kärsi tappioita ainoastaan kuubalaisille.

Menestyksekäs amatööriura oli erinomainen pohja ammattilaiskehiä ajatellen, ja niihin 25-vuotias suomalainen loikkasi vuonna 1982. Tarjouksia hänelle oli tehty jo useamman vuoden ajan, mutta aiemmin Uusivirta ei ollut kiinnostunut rahakehistä. Avausottelussaan hän kukisti pistein Jamaikan Mick Morrisin keskisarjan kamppailussa. Uusivirta oli ammattilaiseksi kaikin puolin soveltuva, hänen tekniikkansa oli erinomainen, ja hänen käsistään löytyi riittävästi niin nopeutta kuin kaatoakin.

Uusivirran asioiden hoitaja uran alussa oli nimellisesti pohjoismainen mestareidentekijä Edwin Ahlqvist, mutta käytännössä vastuu tämän tallin hoidosta oli jo siirtynyt Olof Johanssonille. Nykyisin Ruotsin ammattinyrkkeilyliitossa toimiva entinen lehtimies Johansson oli tuohon aikaan vielä kokematon manageri, eikä hänen onnistunut järjestää Uusivirralle niin paljoa otteluita kuin uransa parhaita vuosia lähestynyt suomalainen olisi kaivannut. Kamppailuja tuli vain satunnaisesti, ja kunnossa pysytteleminen niiden välillä oli ymmärrettävästi hankalaa, jolloin suoritukset kehässäkin jäivät odotettua heikommiksi. Tare tosin löi ranskalaisen entisen EM-haastajan Andre Mongeleman jo kolmannessa ammattilaisottelussaan 1983 ja nousi Euroopan arvolistoille samana vuonna, mutta 1984 suomalainen kärsi kaksi peräkkäistä tappiota. Niistä ensimmäisen tuli lyhyellä Yhdysvaltain matkalla ja toinen Suomessa belgialaiselle Jose Seysille, joka löi suomalaisen vieläpä ennen täysiä eriä.

Ura ammattilaisena lähti siis hieman kangerrellen liikkeelle, mutta vuonna 1986 tapahtui käänne parempaan. Uusivirta nousi raskaaseen keskisarjaan ja taisteli tasapelin hollantilaista Euroopan mestaria Alex Blanchardia vastaan ottelussa, jossa mestaruusvyö ei ollut panoksena. Tästä eteenpäin Uusivirta ottelikin sekä raskaassa että vastikään perustetussa ylemmässä keskisarjassa, useammin jälkimmäisessä. Suomalainen löi myös Britannian parhaimmistoon kuuluneen Jimmy Cablen sekä kovan belgialaisen tekijämiehen Enrico Scacchian. Seuraavana vuonna kukistui myös Ison-Britannian edustaja ja tuleva Euroopan mestari James Cook.

Tässä vaiheessa Uusivirta oli saanut tarpeekseen manageristaan Olofssonista, ja hän erosi tämän tallista 1988. Uusivirta yritti Amerikan matkaa omin päin, mutta kamppailuja hän ei onnistunut saamaan ja paluu Eurooppaan tapahtui pian. Samaan aikaan Olofsson oli onnistunut neuvottelemaan Uusivirralle sopimuksen ottelusta IBF-liiton MM-tittelistä ylemmässä keskisarjassa, mutta suomalainen ei enää halunnut otella tämän palveluksessa ja hanke kariutui.

Tämän jälkeen Uusivirran manageriksi astui Simo Rantalainen, ja suomalaisen ottelutahti parani. Ura jatkui voitokkaissa merkeissä, ja Tare alkoi lähestyä paitsi Euroopan myös maailman kärkeä sarjassaan. The Ring –lehti tosin kapinoi tässä vaiheessa uusia super-painoluokkia vastaan eikä rankannut niiden edustajia listoilleen, minkä johdosta Tarenkaan nimi ei nyrkkeilyraamattuun kirjautunut. Muutos tapahtui vuoden 1990 alusta, jolloin Uusivirta listattiin parhaimmillaan kahdeksanneksi maailmassa ylemmässä keskisarjassa, tosin listoilla hän pysyi vain pari kuukautta. WBA-liitto sen sijaan rankkasi hänet parhaimmillaan peräti kakkoseksi.

Uusivirta oli jo useamman vuoden ajan odottanut tilaisuuttaan päästä EM-otteluun, ja vuonna 1991 hän viimein sen myös sai. Vastassa oli jo aikaisemmin kerran kukistunut James Cook, mutta pahaksi onneksi juuri ottelun alla Uusivirta loukkaantui, eikä kyennyt täysipainoiseen harjoitteluun. Motivaatio alkoi kadota, eikä nuoruuden vuosien menestymisen nälkää enää ollut. Ottelu päättyi edellä kuvatulla tavalla suomalaisen luovutukseen, ja seuraavana vuonna Uusivirta jätti hyvästit kehäneliölle lopullisesti. Taren ottelulista uran päätteeksi oli 24-4-3.

Valitettavasti Uusivirran tarinan loppu ei ollut onnellinen. Hän oli uransa jälkeen oikeutetustikin katkera mies, koska hänen uransa parhaat vuodet olivat valuneet hukkaan suuria otteluita odotellen. Eräässä tv:n keskusteluohjelmassa hän totesi, että jos olisi saanut valita uudestaan, hän ei olisi koskaan aloittanut ammattilaisuraansa. Uusivirta pysytteli vielä nyrkkeilyn parissa ja auttoi muun muassa uusia suomalaisia ammattilaisia. Hän oli pidetty mies lähipiirissään, mutta kasaantuneet ongelmat siviilielämässä musersivat hänet viimein henkisesti. Vuonna 1999 Uusivirta sanoi ’No mas’ viimeisen kerran ja päätti maallisen vaelluksensa oman käden kautta.

 

Perusteita rankingille

+ Mikäli tämä listaus koskisi saavutuksia sekä amatööri- että ammattilaispuolella, olisi Taren paikka listalla ilman muuta korkeammalla. Parhaimmillaan Uusivirta oli yksi tehokkaimmista ja täydellisimmistä suomalaisnyrkkeilijöistä koskaan, hän oli sekä taitava, kovakuntoinen että myös armottoman kova. Uusivirta ei kaihtanut minkäänlaisia kamppailuja ja taisteli yleensä viimeiseen konginsoittoon saakka. Tarella oli täydet edellytykset niin EM- kuin jopa joidenkin liittojen tunnustamiin MM-otteluihinkin, mutta hänestä itsestään riippumattomista syistä hän ei päässyt niihin ennen kuin uransa lopuksi.

Uusivirran kehätyöskentelystä ei juurikaan löydä moitteen sijaa. Hänen rankingiaan pudottaa kuitenkin hieman se, että hän ei yksinkertaisesti päässyt näyttämään osaamistaan kovinkaan monen maailman huipun kanssa, ja näin myös aikakirjoihin jäävät tittelit jäivät häneltä saavuttamatta. Näin hänen lopulliset kykynsä jäivät tavallaan ikuiseksi arvoitukseksi. On myös muistettava, että ylempi keskisarja oli noihin aikoihin vielä melko uusi painoluokka, ja sen kilpailu nousi kovimmilleen vasta muutama vuosi Uusivirran uran päättymisen jälkeen.

JANNE ROMPPAINEN