Suomen kaikkien aikojen TOP 10 – Robert Helenius #7

Robert ”The Nordic Nightmare” Helenius

Synt. 1984

Ammattilaisena 2008-

Rekordi: 22-1 13KO

Robert Helenius on kulkenut, osin valmentaja-manageri-isänsä Karlin johdolla, hyvin persoonallisen ja monivaiheisen polun nyrkkeilymaailmassa. Ilmiömäisillä lahjoillaan hän on saanut parempia tilaisuuksia kuin monikaan suomalainen nyrkkeilijä, toisaalta hän on joutunut kohtaamaan myös suuren joukon poikkeuksellisia vastoinkäymisiä. Ahvenanmaalla nykyisin asuvan jätin ura on vielä kesken, mutta jo tähänastiset meriitit riittävät kirkkaasti sinivalkoisen nyrkkeilyhistorian valioiden joukkoon.

Tukholmassa syntynyt ja erimielisyyksien vuoksi myöhemmin hetken Ruotsia edustanutkin Helenius sai nyrkkeilyoppinsa Porvoossa isä-Karlin johdolla. Nyrkkeilypiirien tietoisuuteen hän nousi jo juniorina voittaen ikäluokkasarjoissa EM-mitaleja sekä sparraten tuon ajan suomalaisammattilaisten kanssa tasapäisesti. Nyrkkeilyuransa ohessa amerikkalaista jalkapalloa pelanneen Heleniuksen suoritustaso ailahteli ja huippuesityksiä seurasivat toisinaan tasapaksummat otteet, mutta kotimaan kehistä hänelle ei löytynyt juurikaan vastusta enää aikuisiässä.

Selkeä nousu uudelle tasolle nähtiin 2006, kun iskuihinsa roiman annoksen lisää kaatoa saanut kaksimetrinen Helenius nuiji tiensä EM-hopealle ja teki kovaa jälkeä myös Saksan bundesliigassa nujertaen tukun kansainvälisen tason vastustajia. Helenius alkoi näyttää vahvalta olympiamitalistiehdokkaalta, mutta seuraavan vuoden MM-kisat jäivät väliin peukalovamman vuoksi ja lopulta myös tie Pekingin kisoihin nousi pystyyn. Heleniuksen aiemmin nujertama britti David Price iski kisoissa pronssimitalin.

Olympiaunelman kariuduttua Helenius siirtyi ammattilaiseksi keväällä 2008 solmittuaan jo aiemmin sopimuksen saksalaisen suurtalli Sauerlandin kanssa. Paidattoman ura alku oli nihkeä, sillä ensimmäisistä viidestä voitostaan Helenius saavutti tyrmäyksellä vain yhden ja vuonna 2006 löytynyt iskujen tehokkuus tuntui jälleen kadonneen lajivaihdoksen mukana.

Osaset loksahtelivat kuitenkin kohdalleen jo vuotta myöhemmin, ja vuonna 2009 Helenius säväytti rusikoimalla pitkillä vipuvarsillaan vahvan britin Scott Gammerin tyrmäykseen sekä jatkoi keskeytysvoitolla Taras Bidenkosta. Heleniuksen myöhemmän menestyksen myötä on monelta helposti unohtunut, että jo päänahka Euroopan arvolistoilla olleesta Bidenkosta oli meriitti, johon suomalaiset raskaansarjan nyrkkeilijät eivät olleet pystyneet sitten Gunnar Bärlundin ajan.

Heleniuksen vauhti jatkoi kiihtymistään. Alkuvuodesta 2010 nitistyi entinen WBO-mestari Lamon Brewster vakuuttavammin kuin mihin Vladimir Klitshkokaan oli pystynyt, EU-titteli tarttui mukaan kesällä ja marraskuussa kellahti ruotsalainen nimekäs veteraani Attila Levin haltioituneen Hartwall Areenan edessä. Välissä tosin Nigerian Gbenga Oloukun järjesteli Heleniukselle vaikeamman iltapuhteen ja samalla saatiin oire myöhemmin niin tutuksi käyneistä käsivaivoista.

Vyörytys jatkui 2011 kahden liittomestarin kaadolla, ja joulukuussa kaikki oli pedattu EM-kamppailua varten täytenä pauhanneella Hartwall Areenalla. Samaan aikaan Helenius oli noussut puolueettomien arvolistojen kärkikolmikkoon, eikä avoimessa titteliottelussa vastaan tulleen Dereck Chisoran odotettu tuottavan suomalaiselle suuriakaan ongelmia. Suomalaisten hyvin muistamalla tavalla Helenius kuitenkin kärsi kamppailussa käsivammasta ja sai lopulta nimiinsä kyseenalaisen pistetuomion.

EM-tittelin vaivalloinen voitto oli lähtölaukaus vuosien synkälle korpivaellukselle. Kaksi paluuottelua olivat jälleen nihkeitä ja Heleniuksen käsivamma uusiutui. Sopimusriidat Sauerland-tallin kanssa kärjistyivät, valmennussuhde Saksaan päättyi ja lopulta Heleniuksen ottelutauko venyi kahden vuoden mittaiseksi.

Keväällä 2015 Helenius palasi uuden valmennusryhmän myötä parilla kevyellä voitolla, onnistui joulukuussa valtaamaan EM-tittelin takaisin pistevoitolla arvolistojen ulkopuolisesta Franz Rillista mutta kärsi tyrmäystappion Ranskan Johann Duhaupas’lle 2016 luovuttuaan sitä ennen uudestaan EM-vyöstään. Suomalaisen ura saa vielä jatkoa ja tavoitteet ovat edelleen maailman huipulla. Nähtäväksi jää, tavoittaako Heleniuksen ura vielä kerran samat korkeudet kuin vuosikymmenen vaihteessa.

+ Heleniuksen paikka listalla voisi perustellusti olla korkeampikin. Hän nousi arvolistoilla korkeammalle kuin kukaan suomalainen sitten Bärlundin ja Askin päivien, voitti EM-vyön ja nujersi liudan entisiä huippunimiä. Kokonsa, iskuvoimansa ja tukevan leukansa ansiosta Heleniuksella oli parhaana päivänään myös ehkä realistisempi mahdollisuus voittaa painoluokkansa hallitseva ja todellinen maailmanmestari kuin kellään toisella suomalaisnyrkkeilijällä historiassa.

– Heleniuksen sijoitusta tällä listalla pudottaa lähinnä voittojen puute maailman huippuluokan vastustajista sekä uran viime aikojen kysymyksiä herättäneet vaikeudet. Heleniuksen lyömät ex-mestarit olivat edelleen hyväkuntoisia, mutteivät enää sarjan kärkikymmenikköön kuuluneita, ja myös molempien EM-voittojen perään voidaan aiheellisesti merkitä reunahuomautus. Osa Nordic Nightmaren lopullisista kyvyistä jäi mittaamatta, mutta aikaa on vielä lyödä nämäkin listaukset uuteen uskoon.

JANNE ROMPPAINEN