Suomen kaikkien aikojen TOP 10 – Amin Asikainen #5

”Idi” Amin Asikainen

synt. 1976

Ammattilaisvuodet: 2001–2016

Rekordi: 29-4 (19KO)

Painoluokka: Keskisarja / Ylempi keskisarja

 

Uuden toivon pioneeri

Suomalainen ammattinyrkkeily eli 1990-luvulla synkkiä vuosia. Tarmo Uusivirran jättisaappaiden täyttäjää ei löytynyt, kun olympiamitalisti Jyri Kjällinkin ura jäi polkemaan paikoilleen. Ammattilaisiltojen painopiste siirtyi ennen kaikkea King’s-tallin ja Tony Halmeen tähdittämien tapahtumien myötä viihteelliseen suuntaan: väkeä lehtereillä riitti toisinaan runsaastikin, mutta urheilullisen laadun kanssa oli niin ja näin.

Lajin uskottavuuden palauttajaksi ilmestyi Kirkkonummella Olli ja Pekka Mäen suojissa nyrkkeilyoppinsa saanut ”IdiAmin Asikainen. Nuorena monenlaista urheilua harrastanut mutta kehätöistä totisesti innostunut nuorukainen pääsi harjoittelemaan lahjakkaassa ryhmässä, johon kuului myös tuleva MM-mitalisti Joni Turunen. Vuosi vuodelta tekeminen salilla muuttui totisemmaksi, ja tuona aikana valettiin vankka pohja tulevalle ammattilaistaipaleelle.

Asikainen teki amatöörinä pitkän ja suhteellisen menestyksekkään uran, vaikkei arvokisamitaleille aivan yltänytkään. Kansainvälisiä turnauksia ja SM-titteleitä hän kuitenkin voitti ja muodosti kotimaan kehissä kovan ja tasaväkisen taisteluparin Riku Lumbergin kanssa. Jo tuolloin tutuiksi kävivät myös Asikaisen tehokkaat suorat sekä peräänantamaton asenne kehissä. Kun Asikainen 2001 riisui paitansa vasta perustetun P3-tallin riveissä, hänestä odotettiin ja toivottiin tallin vetonaulaa, vaikkakaan tulevaksi mestariksi häntä ei moni veikannut.

Uran ensimmäiset ottelut tuottivat nopeita voittoja, mutta huolia aiheutti P3-tallin talous, joka oli kaatua jo ensimmäiseen iltaan ja romuttaa samalla toiveet tulevaisuudesta. Pekka Mäki jatkoi kuitenkin suojattinsa viemistä eteenpäin henkilökohtaisella riskillä ja hetken myös ruotsalaisen MSE-tallin avustuksella. Asikaisen uran alkuvuosien suurin meriitti oli Kai Kauramäen voittaminen keskisarjan SM-ottelussa 2003. Kamppailusta uumoiltiin etukäteen tasaista, mutta Asikainen vei nimiinsä kaikki erät.

Vuonna 2006 P3-talli aloitti määrätietoisen Vain mestaruus kelpaa -projektin, jossa Asikaista ja Juho Tolppolaa pyrittiin viemään kohti EM-ottelua. Yhteensä kuudentoista voitetun kamppailun ja nopeasti kasvaneen kansansuosion siivittämänä Asikaiselle järjestyi toukokuussa 2006 tilaisuus nyrkkeillä uudesta EU-tittelistä ranskalaisveteraani Christophe Tendiliä vastaan. Asikainen vei voiton perusteellisella viidennen erän tyrmäyksellä ja nousi samalla EM-haastajalistalla hyviin asemiin. MM-titteliottelua havitellut saksalainen Euroopan mestari Sebastian Sylvester vuorostaan kaipasi vastustajaa väliotteluun, ja niin haaveiltu EM-tilaisuus putosi suomalaiselle käsiin jo kuukautta myöhemmin.

”Asikainen nousi ensimmäiseksi ja edelleen ainoaksi suomalaisnyrkkeilijäksi, joka on voittanut tittelinsä vieraskehässä”

Ottelun aluksi Sylvesterin eleetön tyyli tuotti Asikaiselle ongelmia, mutta jo kolmannessa erässä suomalainen onnistui satuttamaan voittamatonta vastustajaansa, ja kahdeksannessa rajusti hyökännyt Idi iski tyrmäyksen vasemmalla koukulla. EM-titteli oli palannut Suomeen yli 40 vuoden tauon jälkeen.

Asikainen nousi ensimmäiseksi ja edelleen ainoaksi suomalaisnyrkkeilijäksi, joka on voittanut tittelinsä vieraskehässä sekä ainoaksi, joka on onnistunut puolustamaan titteliään menestyksekkäästi kaksi kertaa. Asikaisen nimi kipusi The Ring -lehden listalla peräti neljänneksi ja puheita MM-ottelusta niin maailmanmestari Jermain Tayloria kuin liittomestareitakin vastaan oli.

Asikaisen taustajoukot ottivat riskin kohdaten Sebastian Sylvesterin uudestaan kesäkuussa 2007 uskoen saksalaisen nujertuvan toistamiseenkin. Alku menikin suomalaisen merkeissä, mutta Sylvesterin taktiikan muutos sekä kamppailun loppupuolen foul-iskut taittoivat lopulta suomalaisen, joka menetti EM-vyönsä teknisellä tyrmäyksellä. Asikainen säilyi kuitenkin edelleen sarjan kärjen tuntumassa, ja vuoden 2008 TKO-voitto veteraani Yori Boy Campasista nousi suomalaisten klassikko-otteluiden luokkaan.

Asikainen yritti paluuta Euroopan mestariksi kotiyleisön edessä 2008, mutta Saksan Khoren Gevor nujersi hänet seitsemännessä erässä. Seuraavana vuonna seurasi uusi yritys avoimesta vyöstä, nyt Ison-Britannian Matthew Macklinia vastaan, mutta tuloksena oli tyly tyrmäystappio avauserässä ja tie keskisarjan huipulle oli lopullisesti ummessa.

”Asikainen oli nyrkkeilijänä yksi Suomen lajihistorian kovimmista iskijöistä”

Asikainen vaihtoi vielä pykälää korkeampaan painoluokkaan ja parin hyvän esityksen myötä nousi EM-otteluun Puolan Piotr Wilczewskia vastaan 2011. Kovan yrityksen jälkeen yhdennessätoista erässä tullut TKO-tappio päätti kuitenkin suomalaisen menestyksekkään uran. Vielä viisi vuotta myöhemmin Asikainen kuitenkin piipahti kehässä ja kävi nyt 40-vuotiaana täydentämässä uransa viimeiseksi ottelumerkinnäksi tyylikkään pistevoiton.

+ Asikainen oli nyrkkeilijänä yksi Suomen lajihistorian kovimmista iskijöistä: erityisesti vasen koukku ja oikean käden vastaisku tekivät tuhojaan monesti. Myös nopeus riitti maailman huipulle eikä hän koskaan noussut kehään huonosti valmistautuneena. Niinpä uralle ei tullut yhtäkään turhaa tahraa, ja yhtä lukuun ottamatta kaikissa kamppailuissaan Asikainen kykeni totiseen voittotaistoon. Sebastian Sylvester kuului maailman kärkikymmenikköön ensimmäisen ottelun aikaan ja eteni myöhemmin liittomestariksikin: voitto hänestä on yksi suomalaisen nyrkkeilyn kovimmista yksittäisistä saavutuksista.

  Asikaisen suoriin ja vastaiskuihin nojannut tyyli oli aavistuksen yksipuoleinen, mikä vaikutti osaltaan siihen, että aika maailman terävimmällä huipulla jäi melko lyhyeksi. MM-tittelin tai useamman top-10 haastajan voittamiseksi monipuolisuutta ja lähiottelutekniikkaa olisi tarvittu rahtunen lisää.

JANNE ROMPPAINEN