Suomalaistuomari Allan Roos olympiakehässä

Rion nyrkkeilyn olympiakehässä nähdäänkin lopulta kaksi suomalaista. Naisten 60 kilon sarjassa ottelevan Mira Potkosen lisäksi myös kansainvälisesti arvostettu tuomari Allan Roos on päässyt osaksi olympialaisia näköalapaikalla.

– Kyllähän kutsu olympialaisiin oli tietenkin yllätys ja todella suuri kunnia. Myönnän, että sinne pääseminen on ollut tavoitteenani siitä lähtien, kun tuomaroinnin aloitin, 56-vuotias stadilainen iloitsee.

Syitä valintaan ei Roosille ole sen kummemmin eritelty, mutta miehellä itsellään on selkeä näkemys niistäkin.

– Suomi on pieni nyrkkeilymaa ja isot maat jylläävät tässäkin lajissa myös tuomarointipuolella. Meidän vahvuutena toisaalta on olla neutraali maa, uskon sen vaikuttaneen.

Roos toimii yhtenä olympiaturnauksen 36:sta tuomarista niin kehässä kuin arvostelutuomarina. Riossa otellaan kaikkiaan 16 päivää ja ensimmäisten kymmenen päivän aikana nyrkkeillään kahdessa sessiossa parikymmentä ottelua päivässä. Tämän jälkeen tahti puolittuu ratkaisuotteluiden tullessa vuoroon.

– Toivottavasti omalle kohdalle tulee paljon otteluita ja ne menevät hyvin. Ainoa varma asiahan on, että Miran (Potkonen) otteluita en tuomitse. Odotan itseltäni hyvää suoritusta. Kilpailu on kovaa ja epäonnistumiset saattavat tuoda huilipäiviä. Meidätkin arvostellaan jokaisessa ottelussa ja kyllä tässä onnistumisia haetaan samalla tavalla kuin urheilijatkin, Roos listaa.

Arvokisakokemusta jo mukavasti

Huhtikuussa 1960 Siuntiossa syntymässä käynyt, mutta käytännössä koko elämänsä Helsingissä asunut Roos ei ole ensimmäistä kertaa ”pappia kyydissä” arvokisoissa, vaikka olympiakomennus sellainen onkin. Tilillä on vuonna 2010 alkaneella arvokisauralla jo kahdet miesten ja yhdet naisten MM-kilpailut sekä kolmet miesten EM-kisat puhumattakaan useista junioreiden arvokisoista.

Arvokisojen lisäksi Roos on nähty viimevuosina niin puoliammattilaisliiga World Series of Boxingin (WSB) kuin ammattilaisliiga AIBA Pro Boxingin (APF) tuomaritehtävissä.

Roos on ollut eläkkeellä elokuun 1. päivänä tasan kuusi vuotta. Tämä on mahdollistanut kiertämisen nyrkkeilyn parissa, sillä työssään opistoupseerina Kaartin jääkärirykmentissä Santahaminassa tämä ei olisi ollut mahdollista, saati sitten Roosin rauhanturvatehtävien aikana.

– Tärkeäähän se on ollut, että olen saanut keskittyä eläkkeellä tähän. Ei tämä todellakaan olisi ollut mahdollista palvelusaikana, Roos toteaa tyytyväisenä.

Muistorikkaimpana yksittäisenä otteluna tuhansista tuomituista on Roosille jäänyt mieleen vuoden 2015 miesten MM-kisojen välieräkamppailu raskaassa sarjassa Kuuban legendaarisen kolminkertaisen olympiavoittajan Feliz Savónin veljenpojan Erislandy Savónin ja Azernbaidjanin Abdulkadir Abdullayevin välillä.

– Siinä voi sanoa olleen vastakkain kaksi maailman huippunyrkkeilijää. Matsi on jäänyt mieleen kovana ja hyvänä.

Messuhallista Riocentron kuutospaviljonkiin

Ennen Allan Roosin nousua kehään Rion Barrassa sijaitsevan Riocentron kuutospaviljongin olympiakehään on matkaa kuljettu nyrkkeilyn perässä melkoinen taival.

– Faijan kanssa me Taka-Töölöstä lähdettiin usein Messuhalliin katsomaan nyrkkeilyä, kun olin pieni poika. Sitten oli tietysti Askin tallin illat, sitä kautta nyrkkeily on tullut mun elämään. Laji vaatii kovaa luonnetta ja ei ole helppo. Jotenkin se on vain aina kiehtonut, Roos kertoo yhteisen taipaleen alusta ja lajin kiehtovuudesta.

Roos otteli nuorena kavereidensa perässä 12-vuotiaana Viipurin Nyrkkeilijöiden salille mentyään kuuden vuoden ajan. Nyt hän kuvaillee uraansa hanskat kädessä ”lyhyeksi, mutta kunniattomaksi”.

Kuvailu on kuitenkin hyvinkin alakanttiin, sillä tilille tuli kuitenkin kolme poikamestaruutta ja nuorissakin vielä SM-hopea sekä yksi maaotteluedustus. Kilpaura päättyi ylioppilaskirjoitusten aikaan 1978.

– Silloin päätin satsata ihan muuhun. Vuosia myöhemmin alkoi kiinnostus kuitenkin heräämään tuomarointiin, olinhan jo taas ollut tovin seuratoiminnassa Viipurin Nyrkkeilijöissä mukana. Tuomarikurssin kävin 1995 ja toukokuussa tuolloin sitten olin Ruskiksen Skaboissa tuomaroimassa ensimmäisen kerran, Roos kertaa.

– Olen vähän semmoinen mies, että kun alan jotain tehdä, niin sitten tehdään se  kunnolla. Kansainvälistä korttia lähdin heti tavoittelemaan, Roos kertoo.

Vuonna 2000 tulikin ns. Eurooppa-kortti ja neljä vuotta myöhemmin AIBA-kortti, kansainvälisesti korkein mahdollinen.

– Tässä hommassa on aina tavoitteellisuutta: et ole koskaan valmis. Aina pitää keskittyä äärettömän hyvin. Jännityksen ja paineen voittaminen sekä niiden hallitseminen on tässäkin äärimmäisen tärkeää, Roos toteaa.

AIBA saa kiitosta

Entä sitten olympialaisten jälkeen? Ikä ei vielä ole esteenä, nyrkkeilyssä kansainvälisissäkin kehissä kuusikymppinen on vielä arvostettu tuomari.

– Kyllä olympialaisten jälkeen on mietinnän paikka, pitää katsoa mitä tehdään. En osaa sanoa, keskityn nyt ihan täysin olympialaisiin. Tuomarointia jatkan, jos vain kutsuja tulee. Se on varma.

– Olen todella kiitollinen AIBA:lle että minut on kutsuttu tällaisiin merkittäviin kilpailuihin vuosien varrella. Systeemi toimii todella hyvin ja se on auttanut minua kehittymään tuomarina, Roos kiittää.