Raskaansarjan ennakko: Wilder vs Stiverne

Tyrmäyksiä ja raskaansarjan ryskettä kaipaaville kansalaisille on katettu pöytä ensi lauantaina Las Vegasin MGM Grand Casinolla, kun painoluokan kenties kovakintaisimmat haastajat Deontay Wilder ja Bermane Stiverne iskevät yhteen kaksitoistaeräisessä koitoksessa. Ottelun toivotaan tuovan sarjan huipulle draamaa, jota Vladimir Klitshkon robottimaisen laskelmoivasta ottelutyylistä ja ylivertaisesta hallinnasta on ajoittain puuttunut. Panosta pöydässä riittää, sillä lauantain otatuksen voittaja on monien mielestä tulevaisuuden ykkösehdokas yrittämään Klitshkon kaatoa. Merkit viittaavat myös siihen, että vain toinen miehistä on poistuva kehästä omin jaloin…

Deontay Wilder, 29 v. 32-0 (32)

The Ring -lehden listoilla maailmanmestari Klitshkon kuutoshaastajan paikalla komeileva Deontay Wilder jakaa nyrkkeilyn ystävien mielipiteet. Joidenkin mielestä hän on lihotetulla listalla ja kansallisuutensa turvin maineeseen noussut kupla, jonka liito päättyy nopeasti maailman huipun kaktuspuistossa. Toiset näkevät hänessä sarjan tulevaisuuden valtiaan, jonka ennennäkemätön iskuvoima tekee teknisistä puutteista puhumisesta sanahelinää.

Lahjakkaana urheilijana tunnettu alabamalaislähtöinen Wilder aloitti nyrkkeilyuransa amatöörikehissä vasta 20-vuotiaana. Oman kertomansa mukaan kahta työtä paiskinut Wilder suuntasi kehätöihin ja kohti ammattilaisuraa selviytyäkseen terveysongelmista kärsineen tyttärensä hoitokuluista.

Vain 14 ottelua käytyään Wilder voitti Yhdysvaltain kuulun Kultahansikas-turnauksen ja perään maan mestaruuskisat 2007. Karsintaturnausten kautta Wilder raivasi tiensä vuoden 2008 Pekingin olympialaisiin, joista kotiin tuomisina oli pronssinen mitali. Tuhkimotarina huipentui samana kesänä, kun Oscar De La Hoyan suuryhtiö Golden Boy Promotions tarjosi Wilderille ammattilaissopimusta.

”Pronssinen pommittaja” aloitti uransa paidattomissa kehissä loppuvuodesta 2008. Ottelulistaa rakennettiin ammattimaisen tarkasti vastustajia valikoiden, jotta kaksimetrinen ja vähäisellä kehäkokemuksella varustettu lupaus ehti totuttautua uusiin ympyröihin.
Varreltaan hieman päälle satakiloisena varsin hoikan ja pitkäraajaisen Wilderin tavaramerkiksi muodostui alusta asti tyrmäyshakuinen, voimaiskuihin tähtäävä ottelutyyli. Hetkittäin hänen oma tasapainonsa ei pysynyt kovassa vauhdissa mukana ja puolustuksessa sattui lipsahduksia, mutta hänen laakiensa tuhovoima riitti sortamaan edestä miehen kuin miehen. Tyypilliseen tapaan Wilderin vastustajina on nähty nimekkäitä mutta uran jo pehmentämiä entisiä tekijämiehiä, Owen Beck, Audley Harrison ja Siarhei Liakovich näiden joukossa.

Kaikkiaan Wilder on tyrmännyt vastustajansa ensimmäisessä tai toisessa erässä reilusti yli 20 kertaa, ja hänen otteluidensa keskimääräinen kesto on ollut selvästi alle kaksi erää. Otteluhetkellä kovin Wilderin voittama vastustaja on ollut maanmies Malik Scott, jolle Wilder lasketti täyden luvun vaivattoman näköisellä etukäden koukulla viime vuoden maaliskuussa.

Iskuvoiman lisäksi Wilderin vahvuuksia ovat ulottuvuus sekä atleettinen lahjakkuus ja sen mukanaan tuoma nopeus sekä kyky lyödä iskusarjoja. Kokemattomuuden lisäksi Wilderin iskunkestävyys ja kuntopohja ovat vielä täysiä arvoituksia maailman huipputasolla.

Bermane Stiverne, 36 v. 24-1-1 (21)

Haitilaislähtöinen, Kanadan lisenssillä otteleva ja vuodesta 2004 asti Yhdysvaltain Nevadassa asunut ja harjoitellut Stiverne on The Ring -lehden listalla Vladimir Klitshkon kakkoshaastaja, edellään vain Venäjän Alexander Povetkin. Toisin kuin Wilderilla, Stivernen matka kohti maailman kärkeä ei ole ollut marssia mediarumpujen tahdissa, vaan hän on edennyt parin askeleen päähän urheilumaailman uljaimmasta tittelistä ikään kuin huomaamatta.

Amatööriurallaan Stiverne oli kohtuullisen hyvää kansainvälistä tasoa ja Kanadan maajoukkueen edustaja, mutta arvoturnauksiin hän ei onnistunut pääsemään. Yhtenä meriittinä noin 60 ottelun mittaisella paitanyrkkeilyuralla Stiverne pistäytyi Suomessa voittamassa Tammer-turnauksen 2004 nujertaen Robert Heleniuksen sekä David Pricen.
Ammattilaisuransa Stiverne starttasi niinkin varhain kuin vuonna 2005. Uran 12 ensimmäistä kamppailua etenivät tyrmäysvoittojen merkeissä ja näistä yhdeksän päättyi Stivernen eduksi jo avauserässä, mutta vastustajien taso samoin kuin kamppailujen saama huomio olivat vaatimattomia.

Vuonna 2009 Stiverne kukisti pistein tukun maailman huippuja kohdanneen amerikkalaisveteraani Robert Hawkinsin, mutta oikeastaan vasta vuoden 2011 nopea tyrmäysvoitto omaa nousuaan tehneestä, silloin voittamattomasta Trinidadin Kerton Manswellista herätti edes jonkinasteista huomiota. Matkalla Stiverne ehti saada urarekordiinsa sen ainoat tahrat, kun kehäkiertolainen Demetrice King voitti hänet kehätuomarin keskeytyksellä 2007 ja kaksi vuotta myöhemmin yhdeksän ottelun tappioputkessa taapertanut Charles Davis pakotti hänet ratkaisemattomaan.

Harva piti Stiverneä tulevana mestarismiehenä, kun hän 22 ottelua käytyään pääsi WBC-liiton MM-karsintaotteluun veteraani-ikäistä, hankalana vastustajana tunnettua Ray Austinia vastaan. Hankaluuksia Austin aiheutti myös Stivernelle, mutta kymmenennessä erässä kanadalainen päätti ottelun edukseen ja ansaitsi – liiton mukaan – paikan kamppailussa Vitali Klitshkoa vastaan. Mestaruusottelutilaisuutta Stiverne joutui odottamaan vielä pari vuotta ja vanhempi Klitshkon veljeksistäkin ehti välissä päättää uransa.

Varsinaiset mainetekonsa Stiverne saavutti kuitenkin kahdessa viimeisimmässä ottelussaan Chris Arreolaa vastaan. Tankkimainen Arreola kuului sarjan kärkihaastajiin ja oli HBO-kanavan vahvasti hehkuttama tulevaisuuden nimi, vaikka hän olikin aiemmin ehtinyt saada yksipuolisen löylytyksen Vitali Klitshkolta. Miehet kohtasivat ensimmäisen kerran maaliskuussa 2013. Arreola oli ottelun selvä suosikki, mutta Stiverne mursi Arreolan nenän, käytti tätä kanveesissa ja marssi ylivoimaiseen pistevoittoon. Uusinta hanskattiin viime toukokuussa. Sillä kerralla Stivernen voittotahti parani entisestään, ja kehätuomari pelasti rusikoidun Arreolan kuudennessa erässä.

110-kiloinen Stiverne on nykyajan raskassarjalaiseksi varsin lyhyt 188-senttisenä, joskin ulottuvuutta hänellä on kolmatta metriä. Siinä missä Wilder on tyyliltään tuulimyllymäinen hyökkääjä, on Stiverne vuorostaan harkitseva, puolustusvoittoinen ja ajoittain jopa flegmaattinen vastaiskujen spesialisti. Jos vastustaja pysyttelee kaukana eikä antaudu iskujenvaihtoon, Stiverne voi olla kehässä saamaton, mikä on johtanut sekä ottelulistan tahroihin että useaan tarpeettoman tasaiseen otteluun. Silloin kun hän pääsee vuorostaan nyrkkeilemään vahvuuksillaan, hän on tarkasti, lujaa ja isoksi mieheksi yllättävän nopeasti junttaava tyrmäyskone.

Ottelu

MGM Grand Casinon kehässä kohtaavat sarjan haastajajoukon kaksi pelätyintä ja kovinta tyrmääjää, joista kummastakaan ei kuitenkaan tiedetä kovin paljoa. Wilderin pikavoitot ovat tulleet ikämiehistä ja alistuneen näköisesti otelleesta Malik Scottista. Stiverne on vuorostaan nujertanut kahdesti hänelle tyylien osalta täydellisesti soveltuneen Chris Arreolan – muuten hänen ansiolistansa on Wilderiakin vaatimattomampi. Räjähtävä törmäys, iskujuhla, yksipuolinen näytös tai täysi pannukakku – liki mikä tahansa on mahdollista lauantaina.

Tyylien osalta niukka etu on Stivernella. Wilderille sopii parhaimmin tekninen ja liikkuva vastustaja, jonka hän kykenee tavoittamaan atleettisuudellaan ja sotkemaan suohon pitkien vipuvarsiensa tuottamalla voimalla. Stivernenkin yhdysvaltalainen varmuudella saa iskunkantaman päähän, mutta joutuu olemaan todella varuillaan tämän vastaiskujen kanssa, ja hänen leukansa joutuu uran kovimpaan testiin. Wilder on joutunut urallaan luvunottoon, vaikkei hänen tappionsa ole vielä ollut lähelläkään, ja Stiverne osaa tilaisuuden saatuaan päättää ottelunsa tehokkaasti.

Toisaalta Stiverne loisti Arreolaa vastaan, kun pääsi sijoittamaan täsmäpommejaan tasaisen junnaavasti painostaneeseen hyökkääjään; Wilderin räjähtävyys ja erikoiset iskujen kulmat saattavat tuottaa hänelle enemmän ongelmia. Stiverne on hävinnyt urallaan kesken kamppailun, vaikkakin sillä kertaa kehätuomarin ratkaisusta oltiin montaa mieltä.

Paljon ottelussa ratkeaa siihen, miten kova Wilderin iskuvoima todella on. Selvää on, että hän kykenee satuttamaan vastustajaa, jota pystyy lyömään, mutta onko hänen kaatotehonsa todella sarjan historian suurten, Mike Tysonin, George Foremanin tai Earnie Shaversin tasoa, kuten välillä uumoillaan? Todisteita suuntaan tai toiseen ei vielä ole: vastustajat eivät ole olleet kummoisia, mutta jälki on ollut pelottavaa.

Jos Wilderin iskuvoima todella on sellainen kuin esimerkiksi Scott-ottelu antoi ymmärtää, tuskin hänen tällejään kestää edes Stiverne. Tällöin myös Wilderin haavoittuvasta tekniikasta puhuminen on varsin tarpeetonta: tyrmäyslyöntiin tähtääminen on hänen kannaltaan toimivin taktiikka. Toisaalta sarjan historia tuntee jokaiselta vuosikymmeneltä komeetan lailla nousseita pikatyrmääjiä, joiden matka on päättynyt nopeasti: esimerkiksi Jeremy Williamsia harva enää muistaa, vaikka hänestä kohuttiin Wilderin tapaan 1990-luvulla.

Stiverneä ei kukaan vertaa historian ruudikkaimpiin lyöjiin, mutta varmaa on, että hänen voimansa riittää Wilderin sortamiseen, jos hän saa pomminsa osumaan kohdalleen. Stivernen aiempi ura viittaa siihen, että hänen ainoa taktiikkansa kehässä on kuitenkin odottaa vastustajan hyökkäyksestä aukeavaa tilaisuutta; Wilder saattaa ainakin teoriassa pyrkiä hyödyntämään liikkuvuus- ja ulottuvuusetuaan ja ottamaan sitä kautta pistejohdon, mikä vuorostaan pakottaisi Stivernen liikkeelle.

Ottelun voittajan ennakoiminen kaikista muuttujista johtuen on lähes kolikonheittoa. Stivernen suoritustaso on kenties varmempi, joten hän voisi olla turvallinen ennakkoveikkaus 12- ja 10-eräisten otteluiden kokemuksellaan. Enimmillään neljä erää kamppaillut Wilder taas on pelimiehen valinta: hän on arvaamaton kortti, joka voi paljastua jokeriksi.