Price vs Fury – Ison-Britannian tappelukukot vertailussa

Raskaansarjan mahtimaaksi 90-luvulla nousseen Iso-Britannian nyrkkeilypiireissä käy jälleen odottavan innostunut kuhina, kun saarivaltakunnan uudet toivot, Tyson Fury, 24, ja David Price, 29, nokittelevat toisilleen. Euroopan ja maailman huipulle tähyävillä ja viikonloppuna kehässä esiintyneillä kaksimetrisillä kolosseilla on molemmilla jo vankka kannattajakuntansa, ja fanit toivovat näkevänsä miesten keskinäisen yhteenoton ensi vuonna. Molemmilla on kuitenkin monta muutakin vaihtoehtoa tulevalle polulleen. On hyvin mahdollista, että kolmas parimetrinen jätti, Robert Helenius, päätyy lennättämään kinnasta jommankumman kanssa.

Amatöörinä

Britit kohtasivat amatööreinä jo 2006, jolloin Price otti vielä juniori-ikäisestä Furysta selvän pistevoiton kansallisissa mestaruuskilpailuissa. Price vei myös olympiaedustuspaikan Furyn nenän edestä 2008, mutta kilpakumppanin poissa ollessa Fury voitti vuorostaan maan mestaruuden samana vuonna. Tämän lisäksi Furyn parhaita meriittejä olivat pronssi junioreiden MM-kisoissa 2006 ja hopea EM-turnauksessa vuotta myöhemmin. Vuorotellen Irlantia ja Isoa-Britanniaa edustanut Fury kävi lopulta amatöörinä vain 35 kamppailua, joista hävisi neljä. Tyrmäyksiä rankasta perhetaustasta ponnistaneelle jätille kertyi 26.

Pricen amatööriura sujui huomattavasti menestyksekkäämmissä merkeissä. Vuoden 2005 MM-kisoissa Pricen matka pysähtyi Heleniukselle kärsittyyn pistetappioon, mutta myöhemmin hän nappasi muun muassa voiton kansanyhteisön kisoista 2006 ja kolme maansa mestaruutta. Ura huipentui vuoden 2008 olympialaisiin, joissa Price saavutti pronssin. Fury siirtyi ammattlaiseksi 2008, Price vuotta myöhemmin.

Alkutahdit

Furyn uran alkutaival herätti mielenkiintoa lähinnä paikallisesti. 206-senttinen, amatöörinä komean tyrmäyslistan kerännyt ja nimensä puolesta Mortal Kombat -pelin hahmolta kuulostanut järkäle nousi yleisön suosikiksi vauhdikkaan, kauniisti sanottuna riskejä kaihtamattoman tyylinsä vuoksi, mutta asiantuntijat tyytyivät lähinnä pyörittelemään päätään nuorukaisen kehäteutaroinnille. Youtube-klassikoksi on kohonnut pätkä vuodelta 2008, jossa Fury onnistuu täräyttämään itseään kohokoukulla leukaan ottelussaan Lee Swabya vastaan (VIDEO -> http://youtu.be/wdFP-R_LYSM.) Heikossa tasapainossa usein olleen ja suruttomasti iskuja imuroineen Furyn oletettiin nujertuvan heti, kun vastustajien taso nousisi edes kansalliseen luokkaan. Tästä huolimatta hän onnistui tyrmäämään uransa seitsemän ensimmäistä vastustajaa. Näiden joukossa oli muiden muassa Suomessa usein nähty, yleensä iskuja hyvin kestävä Daniil Peret.

Pricen lahjat ammattilaisuralle tiedettiin jo ennalta hyviksi, näin hänen taivaltaan lähdettiin viemään eteenpäin tyypillisen varovaiseen tapaan, vastustajien tasoa hitaasti nostaen. Uransa kahtena ensimmäisenä vuotena hän kävi neljä kamppailua, kolmantena yhden vähemmän. Vastustajien joukosta löytyi niin ikään Peret, josta Price selvisi helpolla pistevoitolla.

Kohti huippua

Furyn uran ensimmäinen vastoinkäyminen oli lähellä syyskuussa 2009, kun uran kahdeksannessa kamppailussa hänen vastustajakseen valittiin rutinoitunut ja suurikokoinen John McDermott. Britannian mestaruudestakin tasaisesti otellut McDermott ei suostunut tippumaan säkin tavoin, vaan koulutti nuorukaista lähiottelussa ja ansaitsi useimpien katsojien mielestä pistevoiton kymmenen erän jälkeen. Kehätuomari Terry O’Connorin pisteitä 98–92 Furyn hyväksi pidettiin lähes skandaalimaisina, ja Furyn vitsiksi noteeranneet analyytikot saivat lisää öljyä pilkkakirveisiinsä.

Eräänlainen käänne Furyn uralla tapahtui uusintaottelussa McDermottia vastaan kesällä 2010. Fury tuli kehään 122-kiloisena, kymmenen kiloa aiempaa painavampana, ja vaikutti hyvän alun jälkeen simahtavan täysin McDermottin käsissä seitsemännen erän paikkeilla. Nuorukainen osoitti kuitenkin sisukkuutensa kääntämällä kamppailun edukseen, ja tämän tapauksen jälkeen Fury on myös suhtautunut harjoitteluunsa totisemmin. Vuotta myöhemmin Fury otti uransa parhaan voiton kukistettuaan alkuhankaluuksien jälkeen ennakkosuosikkina kehään nousseen Dereck Chisoran pisteillä ylivoimaiseen tyyliin. Saavutuksen arvo nousi myöhemmin, kun Chisora aiheutti rankan taksvärkkipäivän niin Heleniukselle kuin itselleen Vitali Klitshkollekin. Ottelussa Fury–Chisora oli pelissä myös BBBoC:n tunnustama brittimestaruus, josta Fury tosin luopui, kun liiton asettamaksi ykköshaastajaksi nousi – David Price.

Voitot jatkuivat, vaikka Furyn kamppailuissa edelleen annettiin ja otettiin iskuja surutta. Jugoslavialaisperäinen Neven Pajkic pamautti Furyn raskaasti pyrstölleen marraskuussa 2011, ja monessa muussakin otatuksessa Furyn polvien minäkuva ajoittain horjahteli, mutta häviämään hän ei suostunut, ja isokokoinen, voimakas ja työteliäs nyrkkeilijä alettiin vähitellen tunnustaa varteenotettavaksi vastustajaksi kenelle tahansa.

Pricen ura eteni ilman vastaavaa dramatiikkaa. Hän nousi kehään joka kerta selvänä ennakkosuosikkina, ja joka kerta myös poistui neliöstä suurempia vaikeuksia kokematta. Pricen iskuvoima alkoi tosin hiljalleen herättää huomiota, sillä Peretin jälkeen yksikään hänen vastustajistaan ei selvinnyt kamppailun loppuun asti. Loppuvuodesta 2011 Price lakaisi tieltään toisen voittamattoman britin Tom Dallasin vankistaen näin asemiaan maan mestaruusottelun tuntumassa.

Missä mennään?

Kuluva vuosi on tiennyt lopullista läpimurtoa molemmille brittitähdille. Fury avasi vuotensa huhtikuussa vakuuttavalla voitolla Martin Roganista, nujersi yhdysvaltalaisen Vinny Maddalonen vaivattomasti viidessä erässä ja voitti viimeksi jokaisen erän Vitali Klitshkonkin kanssa täyden ajan otellutta Kevin Johnsonia vastaan. Otteluista viimeisin oli myös eliminator WBC-liiton MM-otteluun. Titteliä pitää tällä hetkellä hallussaan Vitali, mutta jos ukrainalainen luopuu vyöstään, kuten moni odottaa, Furylla on oikeus kamppailuun avoimesta vyöstä. Puolueettomista rankingeista esimerkiksi Fightnews arvosti Furyn sijalle 12. maailmassa ennen lauantaita, ja The Ring jopa 10:nneksi.

Price vuorostaan ryttäsi Furya aiemmin ahtaalla pitäneen McDermottin reilussa minuutissa tämän vuoden tammikuussa. Vastaavalla helppoudella kaatuivat myös maanmiehet Sam Sexton, olympiavoittaja Audley Harrison sekä nyt lauantaina Matt Skelton, joka yleensä hyvin iskuja kestävänä selvisi vain toiseen erään. Price on niin ikään noussut Fightnewsin listalle, tällä hetkellä sen 16. sijalle.

Huipulle samoihin aikoihin nousseita lupauksia erottaa amatööritaustan lisäksi myös varsin eriävä julkisuuskuva. Fury on esitellyt lehdistölle lapsensa, ja kertonut avoimesti esimerkiksi isänsä ongelmista lain kanssa. Kansanmiehenä esiintyvä Fury tunnetaan myös värikkäistä lausunnoistaan, ja kaiken kaikkiaan hän vaikuttaa viihtyvät kameran edessä hyvin. Price vaikuttaa luonnostaan etäisemmältä, tunnolliselta kehätyöläiseltä, joka tietynlaisella vaatimattomuudellaan on noussut Liverpoolissa suureen suosioon.

Kumpi on parempi?

Niin Fury kuin Pricekin ovat parantaneet otteitaan jatkuvasti urien edetessä, ja tällä hetkellä molemmat olisivat hyvinkin varteenotettavia esimerkiksi EM-titteleiden tavoittelijoina. Mutta kumpi miehistä lopulta onkaan parempi?

Furyn kykyjen arvioimisesta tekee hankalaa se radikaali muutos, joka hänessä nyrkkeilijänä on tapahtunut viimeisen noin puolentoista vuoden aikana. Silmittömästä roiskijasta on kasvanut jabia taitavasti käyttävä, ulottuva ja harkitseva nyrkkeilijä, jonka fyysiset lahjat ovat ehdottomasti maailmanluokkaa. Silmiinpistävää ottelussa Johnsonia vastaan olikin se, kuinka Furyn kulmaus kehotti häntä varovaisuuteen, vaikka vastustaja alkoi jo näyttää vaarattomalta.

Liikkuvuudeltaan Fury jättää varjoonsa jokseenkin kaikki muut sarjan isot miehet Klitshkoja lukuun ottamatta, ja kaikista muista poiketen hän osaa otella vahvasti myös vasenkätisenä. Martin Roganin hän hoiteli oikea kylki edellä, ja käänsi ajoittain puolta myös Johnsonia vastaan. Furyn työmäärä on ollut kiitettävää tasoa aina, ja esimerkiksi Johnsonia vastaan hän jaksoi 12 erää helposti. Tunnollista harjoittelua on todistanut myös Furyn vyötäröltä uran alkuvuosien jälkeen palanut rasvakerros.

Niin ikään Furyn vahvuuksiin on laskettava asenne, sekä kehässä että vastustajia valikoidessa. Ottelun Pricea vastaan hän väisti, mutta muuten kehään on lähdetty rohkeasti kovia ja tyylillisesti hankaliakin haastajia vastaan. McDermott kohdattiin hyvin varhain, Chisora oli vahvassa nosteessa ennen Fury-ottelua, ja lauantaina taipunut Johnson tunnettiin tyyliltään hankalana pistenyrkkeilijänä. Esimerkiksi Robert Heleniuksen vastustajavalinnat ovat olleet tyylien osalta Furya turvallisempia, joskin toisaalta porvoolaisen taso on ollut kovempi.

Fury on voimakas, mutta ei suoranainen yhden iskun tyrmääjä. On myös näkemättä vielä se, miten hänen nykyinen pistenyrkkeilynsä pysyy kasassa, jos vastustaja kykenee antamaan hänelle kunnolla painetta: Fury viihtyy romurallissakin, mutta riittääkö lähiottelutekniikka nykyisin nopeanyrkkisiä vastustajia vastaan? Toki on huomattava, että Furyn kehitys ensimmäisen McDermott-ottelun jäljiltä on ollut huimaa.

Furyn kehityskaari on ollut hyvin luonteva valtavan kokoiselle ja lyhyen amatööriuran käyneelle miehelle. Parimetrisillä urheilijoilla kestää aikansa saada vartalon vivut toimimaan organisoidusti, ja motoriikan myötä kaikki muukin tekeminen jalostuu. Kun vertaa vaikkapa Lennox Lewisin uran alkupuolen otteluita vuosituhannen vaihteeseen, ero on radikaali, ja Furyn kohdalla puhtaan 10 senttiä pitemmästä varresta ilman olympiavoittajan taustaa. Tässä suhteessa kritiikki Furyn suuntaan on suunnattava myös nyrkkeilymediaan: nykyisin nuorilta nyrkkeilijöiltä odotetaan ihmetekoja suurin piirtein ensimmäisen päärynäpalloharjoituksen jälkeen, vaikka suuntaus sarjan huipulla on ollut jo hyvän aikaa se, että paras menestys koetaan 30 ikävuoden jälkeen.

Pricen tekniikka on ollut alun alkaen Furya puhtaampi, ja olympiamitalistin vahvuudet ovat olleet manageritahon tiedossa. Price on 204-senttisenä miehenä luonnollisesti ulottuva, ja hän lyö 112-kiloisella varrellaan huumaavan kovaa. Erityinen ase on oikea suora, mutta myös vasemmassa koukussa on potkua takana. Pricen iskut lähtevät myös terävästi, vaikka iskusarjan eivät varsinaisesti nopeita olekaan. Furyn tavoin Pricekin osaa lyödä isoksi mieheksi hyvin vartaloon, minkä Matt Skelton sai muiden muassa tuta.

Furyyn verrattuna Price liikkuu selvästi kankeammin ja käyttää jabiaan heikommin. Toisaalta hän ei ole osoittanut vielä ammattilaisena samanlaista haavoittuvaisuutta kuin Fury, vaikkei hänkään pelkää iskujen vastaanottamista. Pricen vastustajavalinnat ovat olleet selvästi Furya varovaisempia tähän saakka: hieman Heleniuksen tapaan Price on saanut otella suurimman osan urastaan omalla mukavuusalueellaan, ja niin ikään suomalaisen tavoin siinä hän on ollut perin vaikuttava. Price pudottelee mieluiten pommejaan kaukaa, ja niittaa lähiotteluun pyrkivät uhkarohkeat nitisevillä vastaiskuilla.

Näkemättä Pricesta on vielä se, miten paljon hän on oppinut amatöörivuosiensa jälkeen. Olympialaisissa liikkuva italialainen Roberto Cammarelle riepotteli häntä pahemman kerran, ja myös hyvät lähiottelijat tuottivat hänelle ajoittain vaikeuksia. Toisaalta samaan tapaan kuin Furyn kohdalla on todettava, että Pricekin on kehittynyt fyysisesti paljon menneiden neljän vuoden aikana.

Tällä hetkellä pidän Furya ottelijoista monipuolisempana, lähinnä siksi, että hän on osoittanut kykynsä monentyylisiä vastustajia vastaan, ja iskumääränsä ansiosta hän kykenee voittamaan kamppailuja sekä pistein että ennen täyttä aikaa Pricea varmemmin. Kuitenkin jos jätit kohtaisivat nyt, kallistuisin Pricen kannalle nimenomaan tämän iskuvoiman vuoksi. Toivon mukaan asiaan saadaan kirjoittajan spekulointia parempi ratkaisu lähitulevaisuudessa. Molemmat miehet tarjoavat varmasti nähtävää katsojille myös nyrkkeilyvuonna 2013.