Otto Wallin joutuu Furyn kyytiin

Harvoin on jäänyt yhtä vähälle mediahuomiolle, että kolmen päivän sisällä käydään ammattinyrkkeilyn todellinen raskaansarjan MM-ottelu. Maailmanmestaruuden käsitteestä on toki monenlaista tulkintaa, jos sellaista ylipäätään enää lajissa tarvitaankaan. Joka tapauksessa lauantaina Las Vegasin kehään nouseva Tyson Fury oli ennen ottelutaukoaan yleisesti tunnustettu mestari, hän ei ole hävinnyt asemaansa kehässä ja The Ring -lehti rankkaa hänet tälläkin hetkellä sarjojen sarjan ykköseksi.

Perusteita tulevan ottelun nimeämiseksi aidoksi MM-kamppailuksi siis on, mutta sen ympärillä on korviinpistävän hiljaista – eikä syyttä. Ruotsalaishaastaja Otto Wallinilla, 28, on elämänsä tilaisuus iskeä tähteyteen, mutta kamppailun asetelma on ennalta nähtynä suorastaan absurdin epätasainen. On kuin Sundsvallin lippupalloseura haastaisi Ison-Britannian rugbymaajoukkueen täyskontaktipeliin.

Ruotsia ei ole tavattu pitää erityisenä nyrkkeilymaana johtuen ennen kaikkea maan vuosikymmeniä kestäneestä ammattinyrkkeilykiellosta, mutta sinikeltaisten historia lajin kuninkuusluokassa on yllättävänkin kunniakas. Suurena johtotähtenä esiin piirtyy luonnollisesti Ingemar Johansson, joka on yksi ani harvoista Manner-Euroopan puolelta kiistattomaksi mestariksi yltäneistä. Seuraa hänelle historian lehdillä tekevät vain Max Schmeling, Primo Carnera ja Klitshkon veljekset, joista Vitalin asema mestarina oli tulkinnallinen.

Ingo ei ollut kuitenkaan ainoa tai edes läheskään ensimmäinen maailmanluokkaan Ruotsista ponnistanut iso mies. Harry Persson arvostettiin 1920-luvulla maailman kärkikymmenikköön, jopa viiden parhaan joukkoon. Olle Tandberg teki toisen maailmansodan molemmin puolin hienon uran ja kilvoitteli muun muassa tulevaa maailmanmestaria Jersey Joe Walcottia vastaan. Jättikokoinen Anders Eklund ylsi 1980-luvulla Euroopan mestariksi ja jakoi kehän Frank Brunon ja Tim Witherspoonin kanssa muiden muassa, ja vielä Attila Levinkin kohosi maailman kahdenkymmenen parhaan paikkeille uransa loiston hetkinä.

Velvoittavia perinteitä on siis viljalti, mutta itse koottuja kannuksia merkittävästi vähemmän, kun Otto Wallin nousee muutaman päivän päästä mittaamaan osaamistaan lineaarista mestaria vastaan. Ainakaan pahasti liioiteltua ei ole väittää Wallinin olevan yksi heikoimmin meritoituneista tappiottomista haastajista koko lajihistoriassa.

15-vuotiaana nyrkkeilyn aloittanut vasenkätinen Wallin sai uransa alkuvaiheessa sopimuksen Sauerland-tallin Tanskan-haaran kanssa. Heti ensimmäisissä koitoksissaan hän osoitti kaksimetriseksi mieheksi hyvää liikettä ja perustekniikkaa, vaikka vastustajien taso olikin ymmärrettävän kehno.

Vuosien mittaan ruotsalainen on nakuttanut hyvän 20–0 (13) 1 no contest -listan, mutta koetinkivien kovuus ei ole juurikaan uran alkupäivistä parantunut: voittojen joukosta on vaikeaa löytää tiheälläkään kammalla mitään titteliotteluihin valmistavan tapaistakaan. Tunnetuimmassa ottelussaan Wallin lunasti EU-tittelin pistevoitolla lasileukaiseksi paljastuneesta maanmiehestään Adrian Granatista, vastustajista muut ovat olleet jotain tusinatavaran alapuolelta. Sparrikehissä Wallin on toki kohdannut niin Anthony Joshuan kuin Jarrell Millerinkin, mutta kilpanyrkkeilystä tämä ei kerro mitään.

Viime huhtikuinen ottelu tuntematonta mutta sentään uransa parhaita vuosia elävää pistenyrkkeilijää Nick Kisneriä vastaan olisi voinut valottaa paremmin Sundsvallin miehen profiilia, mutta sekin kamppailu katkesi päiden kolahduksesta aiheutuneeseen mitätöintiin jo avauserässä. EBU:n Euroopan rankingeissa Wallinin nimeä ei ole lainkaan, köykäisemmällä EU-listallakin hän on vasta 18:s.

Maestro Furyn aivoituksista on tunnetusti hankalaa ottaa selvää. Nytkin on perin vaikeaa nähdä, mitä tarkoitusta näin tuntemattoman haastajan muksiminen palvelee. Ottelutuntumaa hän piti yllä vastikään, ja kesäkuun leikittelevän helppo kahden erän voitto Tom Schwarzista osoitti Gypsy Kingin olevan iskussa.  Vasenkätisenä pistenyrkkeilijänä Wallin ei ruumiinrakenteensa lisäksi muistuta mitenkään Deontay Wilderia, jonka Furyn odotetaan kohtaavan uusintaottelussa. Fury ei ole pitänyt ottelun alla edes markkinointihenkistä mekkalaa, eikä miehen fanikunta Yhdysvalloissa ole viikonlopun jälkeen nykyistä suurempi.

Mestarin osaamista on mukavaa katsella, mutta itse ottelusta ei voi odottaa sen enempää kuin Schwarz-näytöksestäkään. Vastustajaansa pitempi, painavampi, teknisempi, monipuolisempi ja kokeneempi Fury pelaa täysin eri liigassa kuin kukaan Wallinin aiemmista vastustajista, eikä ruotsalaisella ole sellaista iskuvoimaa, jolla brittiä voisi hätyyttää. Haastajan sisukkuudesta riippuu, kauanko kamppailu vanhenee, mutta luultavaa on, että Furyn voitonlaulu kaikuu Nevadan autiomaassa reilusti ennen viimeistä kongia.