Olli Mäki 1936-2019

Olli Mäki

Boxing.fi sivusto haluaa kunnioittaa tänä vuonna pois nukkunutta nyrkkeilylegendaamme Olli Mäkeä julkaisemalla alun perin Ringside-lehdessä keväällä 2019 julkaistut kaksi kirjoitusta. Näistä ensimmäinen on Jarkko Lahden kirjoittama Olli Mäen muistokirjoitus, joka tässä julkaistaan alkuperäisessä muodosaan. Toinen osa on laajennettu versio Jussi Niemosen tekemästä tilastollisesta katsauksesta Olli Mäen nyrkkeilyuraan.

Lapsuuden sankarille – Olli Mäki in memoriam

Varhainen lapsuusmuisto: isä juttelee sukulaismiesten kanssa nyrkkeilystä. Kaikilla näillä työläissuvun miehillä on omakohtaista kokemusta lajista. Heidän nuoruudessaan nyrkkeily oli lajeista suurin. Puheissa vilahtelevat Floyd Patterson, Muhammad Ali, Pivo Roininen, Kokkolan työväentalo, Ingemar Johansson, Kokkolan Jymy, Arvi Jormakka, Väinö Järvenpää, Joe Frazier ja Olli Mäki. Mäestä puhutaan eniten. On helppo aistia häntä kohtaan tunnettu valtava kunnioitus. Pienen pojan mielessä hän on sankaritarustoon kuuluva myyttinen nimi.

Kaikki hänestä sanottu syöpyy mieleen. Kuinka hän pyöräilee vastaan Läntisellä Kirkkokadulla aikaisena aamuna ajaen ilman käsiä ja lyöden jatkuvasti varjoa pyörän pysyen tasapainossa leikillisen helposti pomppuisella mukulakivikadulla. Tai kuinka Kokkolan työväentalon kehässä Ollia huudetaan laittamaan ”singeriä” ja tämän kasvoille nousee hymy hänen aloittaessaan loputtomalta tuntuvan, silmää nopeamman iskusarjan kohti vailla mahdollisuuksia olevaa vastustajaa. Kuinka Mäki seisoo erätauot jutellen hengästymättömänä tutuilleen katsomossa ja kuinka hän ollessaan jo maailman huipulla puolustaa järkähtämättä mielipiteen vapauttaan ja vakaumustaan, vaikka se lopulta maksoi hänelle olympiapaikan.

Kokkolan Leipuri on näille miehille suurin kaikista.

Eikä vain urheilijana, vaan esikuvana periksiantamattomuudesta, oikeudenmukaisuudesta, vaatimattomuudesta ja rehellisyydestä arvojaan kohtaan.

Hän on ikoni.

Tapaan itse Olli ja Raija Mäen ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten Kokkolan kaupunginteatterissa, jossa toimin kotikaupunkini teatterinjohtajana. Mäet ovat saapuneet Ollista kertovan näytelmän ensi-iltaan. Pariskunta jää väliajalla katsomoon levähtämään hetkeksi heitä jatkuvasti piirittäviltä ihmisiltä – kaikilla on sankarilleen asiaa tämän synnyinkaupungissa. Kysyn tuonko heille kahvit ja kahvileivät katsomoon. Ollin vastaus tulee napakasti: ”Ei meitä tarvii passata. Ei me olla mitään tärkeitä ihimisiä.” ”Kyllä te mulle ootte”, vastaan hymyssäsuin.

Tuohon Ollin lauseeseen kiteytyy mielestäni paljon. Siinä on huumoria, itseironiaa, vaatimattomuutta ja lahjomatonta suhtautumista asioihin titteleistä välittämättä. Ja myös lempeä näpäytys jännittyneelle nuorelle teatterinjohtajalle – älä poika nyt tee tästä mitään turhaa numeroa.

Lokakuun alku 2015.

Olemme kuvaamassa Juho Kuosmasen ohjaaman Hymyilevä mies -elokuvan loppukohtausta. Näyttelen tarinan Olli Mäkeä ja kävelemme kollegani, Raijaa näyttelevän Oona Airolan kanssa Katajanokan rannassa, jossa vastaan kävelevät oikeat Olli ja Raija. Kohtaus saadaan valmiiksi ja kävelen Ollin kanssa naisten perässä autoille päin. Yhtäkkiä muistisairauden kanssa kamppaileva Olli kääntyy puoleeni täysin skarppina ja sanoo: ”Jarkko, musta on hieno juttu, että te teette tän elokuvan.” Näen Ollista mikä merkitys elokuvan tekemisellä hänelle on. Hänen sanansa puolestaan merkitsevät minulle valtavasti. Mielessäni häivähtävät pikkupoikana kuullut myyttiset tarinat tästä miehestä, joka katsoo minua nyt lempeästi iän tuoman luontaisen arvokkuuden ja karisman läpi. Hetki on kirkas ja painuu syvälle sydämeen.

Moni tämän lehden lukija tunsi Ollin ja Raijan paljon minua läheisemmin ja pidemmältä ajalta. Kaikilla on varmasti tiedossa Ollin uskomattoman kovat urheilulliset saavutukset: 270 amatööriottelua, joista vain 15 tappiota, Suomen mestaruudet, pohjoismaiden mestaruudet, Euroopan mestaruus ja hopea amatöörinä, sekä 50 ottelua ammattilaisena, joissa myös Euroopan mestaruus, ensimmäinen suomalainen MM-ottelussa (edelleen suurin yleisömäärä suomalaisen nyrkkeilyn historiassa) ja ehkä kovatasoisimmat vastustajat, jotka suomalaisnyrkkeilijä on koskaan kohdannut (Euroopan ja maailman mestaruutta piti hallussaan uransa aikana toistakymmentä Ollin vastustajaa ja liittoja oli paljon vähemmän). Ring-lehden rankingissa Olli oli parhaimmillaan maailman viiden kovimman haastajan joukossa.

Elis Ask nimeää elämänkerrassaan Olli Mäen kaikkien aikojen lahjakkaimmaksi suomalaisnyrkkeilijäksi, ihmelapseksi. Risto Meronen arvioi niin ikään äskettäin haastattelussa Ollin olevan kaikkien aikojen paras – nykyiset huippunyrkkeilijät mukaan lukien. 

Ollin urheilullinen perintö ja merkitys on valtava, mutta hänen historiallinen merkityksensä rakentuu urheilullisten saavutusten lisäksi siitä periaatteellisuudesta ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta, jota hän toiminnallaan osoitti. Mäki kieltäytyi antamasta periksi vakaumuksestaan Rooman olympialaisten alla 1960 ja sama aito esimerkillisyys jatkui 80- ja 90-luvuilla työelämässä, jossa hän työllisti huonompiosaisia kanssakulkijoitaan.

Tämä mies eli kuten opetti.

165 senttinen Olli Mäki oli fyysiseltä kooltaan kevytsarjalainen, mutta historialliselta merkitykseltään järkäle. Osa kansakunnan muistia.

Elokuun 21. päivä vuonna 2016.

Yli 2000 ihmistä on pakkautunut Kokkolan Meripuistoon katsomaan ulkoilmanäytökseen Hymyilevä Mies -elokuvan Suomen ensi-iltaa. Eturivissä istuvat kunniavieraina Olli ja Raija Mäki. Saan kunnian kuuluttaa pariskunnan lavalle yleisömeren eteen. Ehdin aloittaa, ”Hyvät naiset ja herrat – Kokkolan leipuri, Olli Mäki ja Raija Mäki…” Kaikki 2000 ihmistä nousevat seisaalleen ja aloittavat korvia huumaavat suosionosoitukset. Ihmiset ympäri maakuntaa ja koko maata ovat tulleet osoittamaan kunnioitustaan sankarilleen, joka on antanut näille ihmisille valtavan paljon.

Lauantaiaamu 6.4.2019.

Kännykkäni piippaa olohuoneen pöydällä. Normaalit aamutoimet seisahtuvat Pekka Mäen viestiin. Mestarinyrkkeilijä ja lajinsa legenda on poissa.

Päällimmäiseksi Olli Mäestä jää mieleen leikillisyys, huumori, hienotunteisuus, vaatimattomuus ja hymy. Haluan tässäkin yhteydessä ilmaista syvän osanottoni Raijalle, Tiinalle ja Pekalle, kaikille läheisille sekä koko suomalaiselle nyrkkeily-yhteisölle.

“Death smiles to us all. All we can do is smile back.“

                                                             (Gladiator, 2000.)

Huhtikuisena aamuna Ollia kiitollisuudella muistellen,

Jarkko Lahti


Jussi Niemosen kirjoittamaan perusteelliseen Olli Mäki-historiikkiin pääset tästä.