Mietteitä: Helenius voisi voittaa MM-tittelin seuraavassa ottelussaan

Vuonna 2006 Amin Asikainen tyrmäsi Sebastian Sylvesterin Saksassa ja Robert Helenius voitti olympiatyylin nyrkkeilyssä EM-hopeaa. Oli selvää, että Asikainen ja Helenius tulevat tuottamaan suomalaiselle nyrkkeilylle uuden kultakauden ja se toteutuikin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaisnyrkkeilijät ovat menestyneet urheilullisesti hienosti ja suomalaiset ihmiset ovat seuranneet menestystä silmä tarkkana.

Eilinen Robert Heleniuksen tyrmäystappio Johan Duhaupasille antoi kuitenkin viitteitä siitä että kultakausi saattaa olla tulossa tiensä päähän. Myös muita vähintäänkin harmaita pilviä on liikkunut suomalaisen nyrkkeilyn päällä jo jonkin aikaa.

Vielä ei kuitenkaan ole aika antaa periksi. Seuraavat pari vuotta tulevat tarjoamaan nyrkkeilyn ystäville varmasti unohtumattomia hetkiä. Luvassa on Heleniuksen, Edis Tatlin, Mira Potkosen ja Eva Wahlströmin urien loppuvuodet, jotka tuovat varmasti dramatiikkaa ja rajuja pettymyksiä, mutta myös menestystä.

Ja nykyisten ykkösnyrkkien takanakin on valoa. Huipulle ovat vahvasti puskemassa muun muassa Arslan Khataev, Muhammad Abdilrasoon, Krenar Aliu, Tomi Honka, Asseme Nouali ja Elina Gustafsson.

Heleniuksen tulevaisuus

Tappion hetkellä on aina helppo synkistellä, mutta on muistettava että nyrkkeilykin on loppujen lopuksi vain urheilua, eikä yksi tappio merkitse maailmanloppua. Wladimir Klitschko kärsi reilut kymmenen vuotta sitten peräti kolme erittäin rajua tappiota, mutta dominoi täydellisesti raskasta sarjaa seuraavat kymmenen vuotta. Kaikki on mahdollista.

roberthelenius66Duhaupasiakin vastaan Helenius osoitti vaarallisuutensa. Moni raskaansarjan huippumies olisi pudonnut iskuista, joilla Helenius körmyytti Duhaupasia alkuerissä, eikä kaukana ollut sekään että Duhaupas olisi pyörtynyt.

On sääli että kansainvälinen olympiatyylin nyrkkeilyliitto AIBA on avaamassa vasta tässä vaiheessa, Heleniuksen kannalta liian myöhään, ovia Rion olympialaisiin myös ammattinyrkkeilijöille.

Olympiatyylin nyrkkeily voisi tällä hetkeä sopia Heleniukselle paremmin lyhyempien otteluiden vuoksi. Jos esimerksi Helenius kohtaisi Duhaupasin kolmieräisessä ottelussa, niin launtain ottelun tuloksesta huolimatta Helenius lähtisi otteluun selvänä ennakkosuosikkina.

Paperimestareita

Raskaansarjan taso ei ole tällä maailmalle erityisen kova. Molemmat Duhaupas ja Helenius kuuluvat kymmenen kärjen tuntumaan. Ja kaiken maailman titteleitähän löytyy lähes joka mieheltä.

World Boxing Association, eli WBA kuuluu ammattinyrkkeilyn niin sanottuihin “valtaliittoihin” ja heidän raskaansarjan maailmanmestari on australialainen Lucas Browne, joka on nyrkkeilijänä kaukana Heleniuksen tasosta.

Tosin Brownen päällä pyörii dopingskandaali (kuten lähes kaikilla Venäjällä titteliotteluita voittavilla ei-venäläisillä nyrkkeilijöillä), joten mestaruusvyö saattaa palata Brownen tyrmäämälle Ruslan Chagaevilla.

Oli WBA:n ”maailmanmestari” sitten Browne tai Chagaev, niin Robert Heleniuksella olisi loistavat mahdollisuudet voittaa WBA:n MM-titteli vaikka heti seuraavassa ottelussaan, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus. Eikä IBF-liiton ”maailmanmestari” Charles Martininkaan taso päätä huimaa.

Ratkaisevat kysymykset

Ja kyllä Heleniuksella on yhä kaikki mahdollisuudet myös urheilulliseen menestykseen. Nyt on toki tarkan analysoinnin paikka. Ensinnäkin kuntoa on saatava paljon paremmaksi, jalkatyön ja oman puolustuksen on parannuttava merkittävästi. Pieni painonpudotus ei todennäköisesti tekisi pahaa.

Korkean tason nyrkkeilyssä se ei valitettavasti riitä että lyö julmettoman kovaa.

Viimeksi Robert Helenius on näyttänyt kehässä oikeasti hyvältä viisi vuotta sitten vuonna 2011. Valmennuksellisesti kannattaisi ehkä miettiä että miten vastaavanlaiseen nyrkkeilyyn silloin päästiin ja toimisivatko samat keinot uudelleen.

Kaikkein isoimmat kysymykset Robertin on kuitenkin pohdittava itsekseen. Kiinnostaako nyrkkeily häntä aidosti ja onko hänellä yhä nälkää kehittyä?