License To Thrill – Tunnelmia upton Parkilta

 

Mellakointia, lisenssiriitoja, mielipiteitä puolesta ja vastaan, puhetta ja lisää puhetta, ja kuukausien vatvomisen päätteeksi lopulta hieno nyrkkeilyottelu. Upton Parkin illassa nähtiin huipentuma, jossa heinäkuinen rankkasade huuhteli mennessään kehän ulkopuolisen loan ja jäljelle jäi aito, rehti kamppailu.

Ennakko

Kamppailun alla jokseenkin kaikki Englannin suuret päivälehdet huomioivat ottelun päivittäin urheilusivuillaan. David Haye julkaisi The Evening Standard -lehdessä päiväkirjaansa, jossa hän kertoili ajatuksiaan Chisorasta, ennen kaikkea tämän ulkonäöstä ja käytöksestä, sekä tulevasta välienselvittelystä.  Lehtijutuissa Haye toisti myös aiempaa näkemystään, jonka mukaan hän halusi rangaista Chisoraa tämän rötöksistä, kun oikeuslaitos ei ollut sitä tehnyt. The Sun -lehdessä puolestaan tapahtuman järjestäjä ja Chisoraa manageroiva Frank Warren pisteytti ottelijoiden vahvuuksia ja päätyi laskelmiensa pohjalta, ilman puolueettomuuden häivääkään, povaamaan Chisoran voittoa.

Yleisesti lehtien haastattelemat asiantuntijat sekä kolumnistit pitivät Hayea ennakolta selvänä suosikkina. Nyrkkeilylehti Boxing Monthlyn asiantuntijapaneeli päätyi niin ikään Hayen kannalle lukemin 8-3, vaikka lehden oma analyytikko Glyn Leach pysyttelikin kahden vaiheilla. Ennakkoarvioissaan kenties parhaimmin kartalla oli raskaan keskisarjan nyrkkeilijä Tony Bellew, joka kertoi sparranneensa molempien kanssa ja totesi Hayen olevan eri luokkaa ja lyövän lujempaa kuin kukaan. Myös raskaansarjan brittilupaukset Tyson Fury ja David Price liputtivat vahvasti Hayen voiton puolesta.

Useampi lehti nosti edelleen esiin kysymyksen myös kamppailun moraalista, ja osa kirjoittajista mainitsi pitävänsä tapahtumaa vastenmielisenä. Myös ottelupalkkioiden (lehdistön mukaan 2,5 miljoonaa puntaa Hayelle ja 0,5 Chisoralle) katsottiin olevan ansaitsemattoman suuria. Eräs kolumnisti muisteli, kuinka aiemmat brittien keskinäiset suurottelut olivat olleet hengeltään juhlallisia tapahtumia ja että Hayen uskottavuus kärsi, kun hän alentui ottelemaan kaukana mestaruustasosta huolimatta reilu vuosi sitten nauttimastaan suosiosta. Samalla kuitenkin todettiin, että ottelu oli saarivaltion suurin raskaansarjan kamppailu sitten Lewis-Brunon 1993 ja että vain Mike Tysonin vierailu Brittein saarilla 2000 oli herättänyt vastaavan innostuksen lippuluukuilla.

Otteluilta

 

Otteluilta jalkapallojoukkue West Ham Hammersin kotistadionilla oli erikoinen sekoitus valjua tunnelmaa ja riehaa, glamouria ja kotikutoisuutta. Ottelupaikka Itä-Lontoon Upton Parkilla oli kompromissi Chisoran taustojen ollessa kaupungin pohjoisosasta ja Hayen etelästä. Pääottelua edeltäneen rankkasateen aikana takanani istunut herrasmies totesi, että ”only Frank fucking Warren” voi järjestää ottelun näillä lipun hinnoilla kaukana kaikesta ja taivasalla. Tiketit kamppailuun olivat todella MM-otteluiden hintaluokassa, ja käsiohjelmastakin joutui pulittamaan kymmenen puntaa.

Ottelut saatiin käyntiin noin kuudelta paikallista aikaa, mutta stadion ammotti tyhjyyttään vielä useiden tuntien ajan. Ilmiselvää oli, ettei kukaan katsoja ollut paikalla nähdäkseen undercardin, joka illan järjestelyihin liittyneiden ristiriitojen ja kilpailukieltouhkausten vuoksi jäikin tarjonnaltaan varsin vaisuksi. Itse ottelut olivat itse asiassa vauhdikkaita ja viihdyttäviä, esimerkiksi Irlannin Gary O’Sullivan ja Englannin Matthew Hall iskivät energisesti keskisarjan kaksitoistaeräisessään, mutta yleisö ei intoutunut taputtamaan edes kamppailujen jälkeen. Saman valjun vastaanoton joutuivat kokemaan myös amatöörinä hyvin menestynyt brittilupaus Bradley Saunders sekä voitokkaasti EM-tittelistä otellut Liam Walsh. Ainoa varsinaisesti tunnereaktioita herättänyt tapahtuma neljään tuntiin oli kehässä nähty lauluesitys, joka paikoittain hukkui yleisön jylisevän buuauksen alle. Kun trooppinen sadekuuro vielä uitti kenttätasolla istuneet katsojat, ilmassa alkoi olla vesihöyryn lisäksi fiaskon piirteitä.

Tunnelma muuttui radikaalisti noin kymmenen aikaan illalla, kun viimein koitti ohjusten aika. Pitkään tyhjillään ollut lehteri täyttyi katsojista ja yleisön äänitaso kohosi hetkessä. Katsomoiden päädyissä oli tyhjiä paikkoja, mutta kaikkiaan väkeä oli luultavasti reilut 30 000. Michael Buffer huudatti yleisöä, joka nousi seisomaan märille penkeilleen taistelun paremmin nähdäkseen. Viittaan ja huiviin verhoutunut Chisora sai vastaansa ukkosta muistuttavan buuausmyrskyn astellessaan kehään. Hayen ring-walkin nostattamasta riemusta taas ei jäänyt epäselväksi, kenen voittoa yleisö oli tullut katsomaan.

Matsi

 

Ottelu alkoi varsin tasaisissa merkeissä. Massiivinen Chisora hivuttautui odotetusti eteenpäin valtavien käsivarsiensa suojissa, kun taas Haye pyrki säilyttämään etäisyytensä ja antoi iskujensa lentää ensi hetkistä alkaen. Kovin totisia yrityksiä tai osumia erässä ei vielä nähty. Yksi katsomoon näkynyt huomio oli Hayen varovaisuus ja nopea reagoiminen aina kun hänen selkänsä lähestyi köysiä. Oli ilmiselvää, ettei hän halunnut jäädä niihin vaihtamaan iskuja.

Toisen erän alkuun Haye poimi pari näyttävää osumaa ja pysytteli taidokkaasti poissa Chisoran rouhinnan alta. Kolmannessa zimbabwelaislähtöinen Chisora pääsi paremmin iholle ja vaikka hän ei erityisen hyviä osumia sisään saanutkaan, erän päättyessä lyötyä vasenta lukuun ottamatta, näytti hetken siltä, että Hayen illasta saattaisi tulla hyvinkin vaikea, siksi epämukavalta hänen olonsa tauon alkaessa näytti. Näin arveli myös katsomo, joka kohisi levottomasti Chisoran moukareiden osuessa.

Ratkaiseva käänne kamppailussa nähtiin kuitenkin jo seuraavassa erässä, kun molempien osuttua hyvin Haye satutti Chisoraa, joka joutui perääntymään nopeasti kulmaukseen. Vaikka erän loppu mentiinkin tasaisesti, itseluottamus oli palannut Hayen olemukseen, ja nyt hän vuorostaan työnsi vastustajaansa edellään köysiin. Valotaululla nähdyt hidastukset erien välillä kertoivat myös, kuinka taidokkaasti Haye pienillä liikkeillä väisti Chisoran laakeja.

Viidennessä erässä Chisora käveli suoraan Hayen ansaan. Kohokoukku, joita Haye oli ennen ottelua luvannut viljellä, puraisi Chisoraa leukaan, ja sitä seurasivat vasemman käden täysosuma sekä nopea oikea, jotka pudottivat Chisoran raskaasti kyljelleen. Yleisö räjähti. Chisora nousi jatkamaan, mutta seuranneessa iskujenvaihdossa Hayen viiden iskun kombinaatio kaatoi hänet uudestaan.  Chisora hoippuroi jaloilleen luvunlaskun ehdittyä kahdeksaan, mutta kehätuomari Luis Pabon julisti ottelun päättyneeksi ajassa 2.59. Hayen juhlat alkoivat, ja myrskyävä yleisö toivotti sankarinsa tervetulleeksi takaisin voittojen tielle. Kamppailun tauottua miehet halasivat rehdisti, eikä ennakkoon pelättyjä levottomuuksia nähty myöskään yleisön joukossa.

analyysintapainen

Ottelu kelpasi jälleen yhdeksi esimerkiksi Hayen mielenkiintoisesta kaksijakoisuudesta nyrkkeilijänä. Huolimatta nykyraskassarjalaiseksi pienestä koostaan Haye on selvästi enemmän iskijä kuin pistenyrkkeilijä. Hän on omimmillaan, kun vastustaja pyrkii iskujenvaihtoon, jolloin britti pääsee tulittamaan tavaramerkkinsä oikean käden, Hayemakerin, suoraan vastapalloon. Vaikka Haye ei muuten ole nopeudeltaan poikkeuksellinen, tuo oikea suora viheltää kuin luoti. Myös vasemmassa koukussa on löylyä takana, minkä Chisorakin sai tuntea. Hayen ottelusilmä on myös erinomainen, ja hän käyttää etäisyyttä taitavasti edukseen. Eteenpäin tuleva, suhteellisen hidas ja Hayea lyhyempi Chisora olikin tyylillisesti kuin tehty entiselle cruiserweightin mestarille.

Hieman Wladimir Klitshkoa muistuttavaan tapaan Haye kuitenkin suorastaan kammoaa lähiottelutilanteita ja pyrkii yleensä välttämään niitä. Myöskään oma-aloitteisia hyökkäyksiä hän ei yleensä tee ennen kuin on saanut vastustajansa vaikeuksiin. Tästä johtuen kaukana pysyttelevät ulottuvat nyrkkeilijät ovat hänen tyylilleen myrkkyä, esimerkiksi Wladimirin keihäsmäisen jabin edessä hän oli perin aseeton. Myös Hayen iskujen teho vähenee radikaalisti, kun hän joutuu lyömään edetessään. Huolimatta ketteristä jaloistaan Haye ei ole kummoinen pistenyrkkeilijä, eikä hän ole vakuuttanut Evander Holyfield -tyylisellä in-and-out-taktiikalla. Näistä syistä johtuen esimerkiksi runsaasti iskuja imuroivat Alexander Povetkin ja Chris Arreola voisivat olla Hayen kanssa todellisessa pinteessä, erityisesti venäläisnyrkkeilijä vaikuttaisi otolliselta maalilta Hayemakerille. Sen sijaan jos Hayen toivoma ottelu Vitali Klitshkoa vastaan toteutuu, hän joutuu esittämään jotain uutta Ukrainan jättiä horjuttaakseen.

Ottelun jälkeen osa kommentoijista katsoi, että tyrmäystappion kärsinyt Chisora paljastui kansallisen tason kyvyksi, joka oli häiriökäytöksensä ja vastustajien epäonnen (käsivammojen) vuoksi saanut ansaitsemattoman suuren tilaisuuden. Näkemys on tavallaan ymmärrettävä, siksi perusteellinen miehen selkäsauna oli. Toisaalta on kuitenkin muistettava, että kamppailut tällä tasolla ratkeavat usein pieniin asioihin: jos ottelu käytäisiin uudestaan, ei ole lainkaan sanottua, että Haye saisi perille vastaavanlaisen häränsilmäosuman, ja siten kamppailun kulku voisi olla toinen. Lisäksi Chisora ansaitsee jälleen kerran tappiosta huolimatta tunnustuksen kovasta yrityksestään: hän oli tullut Upton Parkille voittamaan ja teki kaikkensa. Hävityn vedonlyönnin seurauksena 20 000 puntaa lontoolaiselle lastensairaalalle lahjoittaneen Chisoran uran jatko on epäselvä, mutta annettavaa hänellä nyrkkeilyfaneille edelleen on. Tapahtuipa kehäköysien ulkopuolella mitä tahansa, niiden sisällä on aina sijaa Chisoran kaltaiselle ottelijalle.