Kommentti: Helenius–Sprott ja myrskyä sylkiämpärissä

Keskustelu Helenius-Sprott-ottelun pisteytyksestä on jatkunut vilkkaana internetin suomalaisilla keskustelupalstoilla. Viimeisimpänä Martti Salo huomauttaa Yleisradion sivuston kolumnissaan Miksi Heleniusta ruoskitaan Suomessa, että vain suomalaiset katsojat ovat pitäneet ottelun lopputulosta vääränä. Salo osoittaa, varsin rakentavasti, ulkomaalaisilta nyrkkeilysivustoilta poimituilla esimerkeillä, että toimittajat muualla ovat pitäneet Heleniusta yksimielisesti voittajana.

Salon kolumnissa ei suoranaisesti eritellä, mistä ilmiö voisi johtua. Kirjoittajan tavoitetta paremmin tuntematta otsikon sanamuoto vihjaa keskustelupalstoilla kovin yleiseen selitysmalliin, jossa tämänkaltainen keskustelu typistetään perusteluiksi ’kateus’, ’suomalainen negatiivisuus’, ’selkäänpuukottajien luvattu maa’ ja ’suomenruotsalaiset’.

 

Kansainvälisten nyrkkeilykeskustelujen perusteella kyseessä ei ole kuitenkaan leimallisesti suomalainen ilmiö. Vastaavanlaisia reaktioita syntyy toisinaan, ja nekin tuntuvat kuuluvan ammattinyrkkeilyä ympäröivään lajikulttuuriin. Mikä tällaisen vastalauselainehdinnan siis synnyttää?

1) Tv-selostus Tv-lähetyksen tekijöiden näkemykset vaikuttavat kokeneisiinkin katsojiin – silmien välittämä viesti suodattuu myös kaiuttimen kautta. Myös esimerkiksi Yhdysvalloissa puhutaan usein Lederman-harhasta HBO-kanavan epävirallisen pisteyttäjän mukaan.  Ylen kokeneen selostajan Christer Sarlinin kommentit lauantaina eivät juurikaan vastanneet kehätapahtumia. Asiantuntijakommentaattori Mäki taas toi, toimenkuvansa mukaisesti, esille sen, mitä parannettavaa Robben otteissa olisi ja mitkä asiat eivät toimi. Tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin se, että Helenius hävisi kyseisen ottelun, tai edes iskujenvaihtotilanteen, kuten moni katsoja (Sarlinin johdolla) helposti tulkitsi.

2) Ammattinyrkkeilyn pisteytysperusteet ja tv-katsojien lajiasiantuntemus. Suomen tv:ssä näytetään hyvin vähän ammattinyrkkeilyä ja tietämys lajista on verraten vähäistä. Lajin pisteytsperusteet ovat ihmisille vieraat, ja nakkikioskikriteerit (kuka huiskii eniten, kenen pää heilahtaa näyttävästi, se löi suurimman osan suojaukseen jne.) nousevat pian esiin julkisessa keskustelussa. Toisaalta kriteerit erien arvioinnille; puhtaat osumat, tehokas aggressiivisuus, kehän hallinta ja puolustautuminen, ovat varsin väljät ja jättävät tulkinnanvaraa koulutetuille pistetuomareillekin. Myös ero kehän laidalle näkyvien seikkojen ja tv-kuvan välillä on moneen kertaan todettu.

 Ammattinyrkkeilyssä voi todella olla niin, että pisteet 95–95 ja 98–92 ovat molemmat oikeita ja oikeutettuja samasta ottelusta. Siksi tässä ottelussa ei voida puhua ryöstöstä, vaikka niin Mäki kuin Risto Meronenkin saivat pisteet tasan. Itse näin kamppailun 97–93 Heleniuksen eduksi, sen enempää oikeassa olematta.

3) Internet-otannan vinoutuma. Kaikkialla maailmassa ’virallista’ kantaa vastaan asettuvat näkemykset ovat yliedustettuina internet-keskusteluissa. Jos uutinen toteaa, että Helenius voitti pistein, hyvin harva vaivautuu kommentoimaan, että niinpä tuo muuten tosiaan teki. Sen sijaan keskustelua jatkava vastakkainen mielipide kerrotaan todennäköisemmin. Kriittiseen kuoroon yhtyminen on niin ikään paljon Suomea ja suomalaisuutta laajempi ilmiö.

4) Suosikkiin liittyvät odotukset. Jos kotikehätuomiot ovat nyrkkeilyssä tyypillisiä, niin yhtä lailla yleistä on myös ennakko-odotusten vaikutus ottelun arvioimiseen. Suomalaisfanit, minä heidän joukossaan, odottivat Heleniukselta näyttävää esitystä ja tyrmäysvoittoa. Kun kamppailu onkin suurin piirtein tasainen, syntyvä vaikutelma on helposti se, että ennakkosuosikki on hätää kärsimässä. Ilmiö näkyy itse asiassa myös Salon siteeraamissa brittilähteissä: näiden mukaan Sprott otteli huonommin kuin hänen maanmiehensä toivoivat ja suorastaan lahjoitti voiton Heleniukselle. Jos ennakkosuosikki pettää odotukset edes lievästi, palaute keskustelupalstoilla on yhtä tylyä kaikkialla maailmassa. Neutraalien osapuolten, esimerkiksi yhdysvaltalaisten nettisivustojen, käsittely ei ole siksi kovin vertailukelpoista.

5) Historian painolasti. Pistetuomio ottelussa Heleniuksen ja Derek Chisoran välillä 2011 nähtiin yleisesti virheellisenä niin Suomessa, Isossa-Britanniassa kuin muuallakin nyrkkeilymaailmassa. Yhtymäkohtien vetäminen periaatteella ’näinhän kävi viimeksikin’ on ymmärrettävää, mutta ottelut eivät kehätapahtumiltaan juurikaan muistuttaneet toisiaan.

Liiallisia johtopäätöksiä sen enempää suomalaisesta kansanluonteesta kuin nyrkkeilystä lajinakaan ei kannata keskustelupalstojen perusteella tehdä – ne ovat yksi osa Internet-ajan lajikulttuuria ja otteluiden myötäelämistä siinä kuin Jatkoaika-palstan jääkiekkoanalyysitkin. Helenius voitti Michael Sprottin oikeutetusti ja selkeästi lauantaisessa ottelussa. Esitys ei ollut aivan toivotunlainen, mutta eivätköhän katsojat löydä myös Pohjolan Painajaisen seuraavan kamppailun äärelle. Myös ne kateelliset suomalaiset.