Kommentti: Euroopan tason esitys

helenius_rillYleinen mielipide tuoreeltaan Robert Heleniuksen voitokkaan EM-ottelun jälkeen on ollut pettymys. Suomalaisen voittoa ei ole kyseenalaistanut kukaan, mutta kokemattoman saksalaisen Franz Rillin ei uskottu selviävän Pohjolan Painajaisen kyydissä edes ottelun puoliväliin, saati täyttä aikaa. Lisäksi Rillin iskut vierailivat raskaasti hengittäneen Heleniuksen kasvoissa huomattavan usein. Toisaalta Helenius kuitenkin voitti yhdeksän erää kahdestatoista eurooppalaisen tason nyrkkeilijää vastaan ja iski vastustajansa kanveesille kahdesti. Onko kovasanainen kritiikki siis oikeutettua?

On edelleen muistettava, että Porvoon jätin viime kuukausien taajasta mediaesiintymisestä huolimatta hänen viimeisimmästä todellisesta kamppailustaan on yli 2,5 vuotta; kevään ja kesän lämmittelyottelut eivät kertoneet mitään. Jos vaikkapa Hartwallin illan esiottelijana nähty Christian Lewandowski olisi paukuttanut yhtä ylivoimaisen voiton Franz Rillistä, Lewandowski voitaisiin oikeutetusti rankata Euroopan 15 parhaan listalle. Pitkältä tauolta paluun tehnyt Helenius osoitti yhä kuuluvansa tuohon joukkoon, mikä ei ole väheksyttävä suoritus.

Ongelma Heleniuksen esityksessä oli yksinomaan suhteessa maailmanluokan odotuksiin: minkäänlaisten värilasien läpi katsottuna Robbe ei näyttänyt mieheltä, joka tulisi ensi vuoden aikamaan haastamaan Tyson Furya tai Deontay Wilderia voittokamppailussa. Tällaista ei välttämättä ollut aiheellista odottaakaan suomalaisen taustat huomioiden.

Odotukset eivät kuitenkaan syntyneet tyhjästä: alkuperäisen suunnitelman mukaan Heleniuksen oli määrä kohdata Erkan Teper, jolle pärjätäkseen täytyisi kuulua koko sarjan kärkitason tuntumaan tai vaihtoehtoisesti odottaa dopingtestiin saakka. Myös kaikissa haastatteluissaan Helenius korosti loistavasti sujuneita harjoituksia, entisestään parantunutta iskuvoimaa sekä kaikkien aikojen parasta kuntoa.

Kysymykseksi jää täten se, olivatko Heleniuksen leirin puheet yksinomaan ottelutapahtuman markkinointitarkoituksiin tuotettua uhoa. Luultavimmin eivät, jos tarkoitus oli nousta kehään Teperin kanssa voitto mielessä. Huolestuttavaa onkin, jos harjoituksissa kaikki sujui hyvin ja valmennusryhmä katsoi miehen olevan parhaassa kunnossaan, mutta tulos ei ollut nähtyä parempi. Voidaanko jatkossakaan odottaa parempaa, vai onko tähtäin laskettava tulevaisuudessa nimenomaan eurooppalaiselle tasolle, jos tässä on kaikki, mitä Heleniuksesta on saatavissa irti?

Voiton ja EM-tittelin lisäksi valonpilkahdukset Heleniuksen esityksessä olivat harvassa. Muutama sarja irtosi kuitenkin vielä terävästi, ottelun ensimmäisten sekuntien vastaiskun rento voima oli musertava, ja Heleniuksen suojauksen vuotokohdat paljastivat sen, että leuka niiden takana on yhä kivikova. Kombinaatiot jäivät kuitenkin harvoiksi, vasen jabi puuttui miltei kokonaan ja Heleniuksen jalkatyö oli kovin kankeaa kautta ottelun. Myöskään Heleniuksen ottelusuunnitelma ei hahmottunut koko kamppailun aikana kunnolla: hän hivuttautui eteenpäin Rillin jalanjäljissä, osui silloin tällöin mutta jätti tilanteet toistuvasti kesken.

Hyvä puoli Heleniuksen tulevaisuuden kannalta on, että elementtejä on yhä valmiina tulevaa huippumenestystäkin ajatellen: iskuvoimasta, -ajoituksesta ja -sarjoista saatiin väläytykset eivätkä raamit ole luonnollisestikaan kadonneet mihinkään. Lisäksi Heleniuksen tekemisessä nähdyt heikkoudet olivat suurilta osin sellaisia, joita harjoitussalilla voidaan korjata: vasemman suoran käyttö, vastaiskujen ajoitus ja selkeän ottelutaktiikan noudattaminen ovat opittavissa olevia asioita, ja nämä kaikki Helenius on joskus osannut.

Heleniuksen tulevaisuuden kannalta toinen tärkeä kysymys kuuluukin, onko hänen leirissään tällä hetkellä sellaista osaamista, jolla nämä kehityskohteet korjataan. Vastauksen siihen näyttää vain aika, mutta EM-ottelu osoitti, että huoleen on aihetta. Heleniuksen tekeminen ei näyttänyt ainakaan valmiimmalta kuin marraskuun näytöksessä Timur Musafarovia vastaan, ja otteluun Rilliä vastaan oli valmistauduttu kauan ja sparrattu niin Klitshkoa kuin Povetkiniakin vastaan. Kaikesta valmistautumisesta huolimatta myös Heleniuksen kuntopohja ja iskuteho tuntuivat laantuvan lauantai-illan jälkipuolikkaalla selvästi.

Heleniuksen seuraavaksi viralliseksi haastajaksi määrätty Erkan Teper on näillä näkymin estynyt doping-kärynsä vuoksi kohtaamasta suomalaista. Näin ykköshaastajan paikan perii vanha vihollinen Dereck Chisora, ja EBU:n sääntöjen mukaan ottelijoiden taustajoukoilla on kolme kuukautta aikaa neuvotella ottelusopimus kuntoon. Jos Heleniuksen leiri ei halua kohdata nykyisin Sauerland-tallia edustavaa brittiä, on mahdollista, että suomalainen joutuu luopumaan tuoreesta vyöstään ja katselemaan uransa seuraavaa suuntaa muualta, mutta tätä lienee ennenaikaista spekuloida.

Aikaa 32-vuotiaalla suomalaisella on runsaasti rakentaa minkälainen ura tahansa, ja Hartwall Areenan täysi katsojia antaa vankan selkänojan järjestää jatkossakin suuria iltoja Heleniuksen ympärille, kävipä promootio- ja nyrkkeilyliittokuvioiden kanssa miten päin vain. Ratkaisevaa on, miten hyvä nyrkkeilijä nykykuntoinen Robbe on. Lauantain perusteella hän liikkuu hyvällä eurooppalaisella tasolla, ei vähempää eikä enempää.

JANNE ROMPPAINEN