Koivula löi kovempaa ja paini paremmin, mutta voitto jäi Vargasille Eronen ”too brave for his own good?”

Toista kertaa kuluvan vuoden aikana pystyi Jussi Koivula totiseen voittotaistoon ns. maailmanluokan miestä, Samuel Vargasia (BoxRec-33., WBA-12.), vastaan, mutta se extra-puristus ja -loiste, jota vierasvoittoon vaadittaisiin jäi harmittavasti puuttumaan. Ottelu iskettiin Torontossa,Kanadassa. Fysiikaltaan Koivula oli huippukunnossa, jaksoi paremmin, oli selkeästi ja merkittävästi vastustajaansa vahvempi jne. Suomalaisen nyrkkeilyvalmennuksen helmasynnit lähiottelutaidon ja tietynlaisen kehälikaisuuden taitamisen osalta kuitenkin estivät kiistattoman voiton iskemisen ottelussa, jossa tuomaripisteet jakaantuivat rajusti, mutta jopa melko perusteltavasti (kumma kyllä).

 

Ottelu erä erältä puolustavan mestarin pisteet ensin mainittuna:

 

1. Koivula kahden minuutin kohdalla epäonninen päiden yhteenkolhaisussa, ikävä haava vasempaan silmäkulmaan, mutta onneksi varsin sivuun… Ei vuoda suoraan silmään.

Erätapahtumat muutoin hyvin tasaiset, Koivulalla pari parasta osumaa Vargasin ollessa hieman aktiivisempi etenkin jabillaan. Annan erän tasan 10-10, mutta kotituomaristo varmaan merkkaa Vargasille (ja täysin hyväksyttävästi) 10-9.

Tilanne 10-10 (kanadalaisittain varmaan 10-9)

 

2. Koivulalta erinomainen hyökkäys (5-6 hyvää osumaa) 35 sekunnin kohdalla. Vargas        osunee hiukan useammin, mutta vain merkityksettömiä sutaisuja. Fyysinen voimaetu       silmiinpistävästi Koivulan puolella, minkä kanadalaisselostajatkin havaitsevat. 9-10      Jussille, mutta mahdollista nähdä kotikulmaankin ja kyseessä vain värittyneet       silmälasit eikä rikollinen epärehellisyys.

Tilanne 19-20 (20-18)

 

3. Vargasilta kova oikean käden overhand-osuma heti kättelyssä, Jussin polvet hieman        notkahtavat, mutta toipuu painostuksen alta täysipainoisesti takaisin matsiin      parissakymmenessä sekunnissa. Loppuerä tasaista, erävoitto ratkesi heti alussa.

Tilanne 29-29 (30-27)

 

4. Erittäin tasainen ja ehkä tähän asti mitäänsanomattomin erä. Edelleen Koivula lyö kovempaa, Vargas enemmän. Kun ei yksikään Jussin kovista tööteistä mennyt            selkeän puhtaasti läpi, niin erä Vargasille.

Tilanne 39-38 (kertoo ottelutapahtumien tasaisuudesta, että itseäni ei kuitenkaan   yllättäisi vaikka kotituomari olisi nähnyt tähän mennessä 40-36. Näin käy vastaavissa         otteluissa useimmiten myös Suomessa).

 

5. Satutukset tasoitettu erän erän puolivälin oikealla suoralla, nyt notkahti Vargas. Kovin kaksista jatkoa ei Koivula saa aikaiseksi, mutta henkisesti näytti olevan ”ISO” osuma. Yht’äkkiä kolumbialais-kanadalainen vajosi lähinnä rikkomaan matsia. Ei mitään   positiivista tekemistä loppuerästä.

Tilanne 48-48 (49-46)

 

6. Yhtä hyvää tälliä ei Jussi läpi saa kuin viidennessä, mutta Vargas on täysin tehoton ja aranoloinen. Koivulan painostus jyrää erävoittoon ilman sen mainittavampia        välähdyksiä.

Tilanne 57-58 (maksimisti kotiinvedettynä ehkä nyt 59-56)

 

7. Mitäänsanomaton erä ja ottelun taso pudonnut merkittävästi. Ensimmäisiä buuauksia kuuluu lehtereiltä. Koivula jahtaa, mutta mielikuvituksettomasti ja pakonomaisesti,      Vargas menee karkuun ja tökkii voimattomia puoliosumia. Koivulalta ruma ja          tarpeeton käsivarsiheitto loppuerästä, se saattoi lopullisesti ratkaista erän kohtalon ja       olla vahvin fiiliksen antaja koko erästä.

Tilanne 67-67 (69-65)

 

8. Koivula edelleen parempivoimainen ja vahvempi, mutta ei osaa hyödyntää kyseisiä etujaan sitovaa, nuhjaavaa ja avoimeen ottelemiseen halutonta Vargasta vastaan.   Lisäksi Jussi menettää malttinsa toistuvien sidontatilanteiden johdosta ja heittää useamman kerran Vargasin käsivarsiviennillä lattiaan.

Krekoromaanisella molskilla noista aplodeerattaisiin, mutta kehässä ne kostautuvat           kahtena erillisenä pistemenetyksenä ja diskvalifiointikin uhkaa… Annan silti erävoiton Koivulalle, joka vilppien väliaikoina on kuitenkin se nyrkkeilijä, joka edes yrittää lyödä.        Erä siis rangaistuksineen 9-8 Vargasille.

Tilanne 76-75 (79-72)

 

9. Minnesotalainen kehätuomari Mark Nelson (sama mies joka kehädumasi mm.      Pacquaio-Hornin) tasoittaa hieman tilannetta ja ottaa pisteen pois puolestaan     Vargasilta sitomisesta. Koivula syyllistyi ko. tilanteessa jälleen maahanvientiin (diskausriski!), mutta tuomaria ei enää vakuuttanut a) Vargasin yritys edes pysyä jaloillaan ja b) taipumus olla aloitteellinen osapuoli noin 90 prosentissa sidontatilanteista.

Pistemenetyksestä sisuuntunut Vargas vie kuitenkin loppuerän näppärillä   vartaloiskuilla eli 9-9

Tilanne Vargas 85 –  Koivula 84 (88-81)

 

10. Koivula friskaa finaalierään, joka on muutenkin parempaa actionia muutamaan     edelliseen nähden kummankin yrittäessä loppukiriä. Kourallinen hyviä, selkeitä            osumia tuo kiistattoman erävoiton.

Loppupisteeni 94-94 (erittäin kotiinkatsova kanukki olisi maksimissaan voinut          väärinnähdä matsin noin 97-91)

 

Loppuanalyysi

Ryöstön kohteeksi Koivula ei Kanadassa joutunut, vaikka tunteella mukana elävät kulmamiehet ja perheenjäsenet voivat näinkin kokea. Toisaalta aivan yhtä vahvat voittomeriitit Jussi iski (ainakin jos olisi oteltu puolueettomalla maaperällä) kuin itseään 130 sijaa ylempänä maailmanrankeissa oleva kanadalais-kolumbialainen. Kun tähän lisätään se, että Jussi oli ottelijoista :

  1. selkeästi fyysisesti valmiimpi ja vahvempi
  2. aggressiivisempi ja voimaiskuhaluisempi
  3. satutti Vargasia useammin ja enemmän kuin toisinpäin

niin yhteenvetona voidaan todeta, että näyttö kyvyistä kohdata ketä tahansa välisarjalaisia heti sarjan ehdottoman huipun (Thurman, Danny Garcia, Spence Jr., Kell Brook) takaa on annettu. Edes Jeff Horn vs Jussi Koivula ei kuullostaisi enää huvittavalta. VAHVA suoritus.

Mitä sitten olisi voittoon tarvittu? Lähiottelutaidon puute mahdollisti Vargasille Jussin vahvan vaiheen ottelullisen ”eliminoinnin” pikkukoiruuksilla, sitomistilanteiden luomisella ja vastaavalla. Iskuarsenaalista puuttuu lyhyet viiden sentin upparit ja yläkoukut, joilla voisi tarvittavat osumat puristaa noissakin tilanteissa.

”…Vilpit kuuluvat ammattinyrkkeilyyn, mutta ne on osattava tehdä huomaamattomammin…”

Lisäksi (valitettavasti) olivat Koivulan käsivarsiheitot aivan liian selkeitä ja läpinäkyviä. Turhautumisen kyllä ymmärrän, mutta tuo taipumus on saatava POIS! Tässä ottelussa Jussi pelasi aivan diskvalifiointitappion rajoilla ja kokemattomampi (tai paikallinen) kehätuomari olisi mitä todennäköisimmin lähettänyt tamperelaisen häpeänurkkaan 8. tai 9. erässä. Vilpit kuuluvat ammattinyrkkeilyyn, mutta ne on osattava tehdä huomaamattomammin. Heittämisen sijasta voi esimerkiksi antaa olkapääpusuja sitovan kaverin kasvoihin.

”uskoa Koivulan nyrkkeilytulevaisuuteen tästä tuli kosolti”

Tuomaripisteet vaihtelivat siis todellakin isosti. Yksi tuomari näki ottelun Koivulalle 94-93 (kuten itsekin olisin voinut hyvin tehdä, 1.erän olisi voinut Jussillekin kirjata) ja muut sitten 95-92 (samoin aivan asiallinen lappu) sekä 97-90 Vargasille. Valtavasta erosta huolimatta jopa tuo viimeinen pistekortti juuri ja juuri mahtuu ns. hyväksyttävän kotiinpäinvedon marginaaliin. Siinä on Jussi saanut juuri ne kaksi erävoittoa, jotka tulivat täysin KIISTATTA + Vargasin pistemenetyksen. Sana ROBBERY / RYÖSTÖ olisi sitten lyöty tulikirjaimin tuomarilappuun, jos vielä yhdenkin erän epätasaisemmaksi olisi tuon saanut.

Joka tapauksessa – uskoa Koivulan nyrkkeilytulevaisuuteen tästä tuli kosolti! Toivottavasti Jussille löytyisi myös kotimaan kehissä kunnollinen ottelutilaisuus – viimeisten vuosien tänne tuodut vastustajat ovat olleet aivan luokattomia ja vain tarvittavien välivoittomerkintöjen takia tehtyjä otteluita.

Viimeisenä sivuhuomiona: erinomaista (silmä-)kulmatyöskentelyä suomalaisavustajilta Pekka Mäki ja Jussi Leminen. Koivulan haava näytti avauserässä varsin huolestuttavalta, mutta oli jo 5. erään mennessä täysin tukittu. Ammattimaista tekemistä.

 

”Terrierillä” taistelijan sydän

Toinen suomalaisottelu ei aiheuta tarvetta erä erältä analyysiin. Paikallisprospekti Alex Dilmaghani oli kaikilla mittareilla katsottuna aivan liikaa Tuomo Eroselle – tarkempi, terävämpi-iskuinen, puolustuksellisesti etevämpi, ulottuvampi, kooltaan varmasti täyttä painoluokkaa suurempi, nuorempi jne. jne.

”oli suomalaisittain lohduttavaa, että ottelussa ei käytetty Compubox-teknologiaa”

Ylläolevista tekijöistä johtuen oli suomalaisittain lohduttavaa, että ottelussa ei käytetty Compubox-teknologiaa eikä osumamääriä laskettu. Dilmaghanin osumaprosentti ei ehkä ollut erään twiitin mukainen 98 %, mutta hyvinkin kahdeksankymmenen huitteilla. Erosen onnistumiset jäivät muutamiin vartaloiskuihin.

”Ottelijamoraalia löytyi jopa liiankin kanssa…”

Mutta se taistelutahto?! Missään vaiheessa ei Savon terrieri lähtenyt taka-askelia ottamaan tai pakoon juoksemaan. Ottelijamoraalia löytyi jopa liiankin kanssa (ja tämä on sitten iso kehu, ei moite) ja Tuomo eteni erä erän jälkeen puolietäisyydelle haastamaan Dilmaghania, vaikkei ei edes yksittäisiä tilannevoittoja juuri tullut. Jotkut tuomarit/kulmamiehet olisivat ehkä keskeyttäneet ottelun humaanisuussyistä, mutta toisaalta – Tuomo ei kertaakaan horjunut ja yhtäkään selkeätä väliinmenotilannetta ei ottelun yksipuolisuudesta huolimatta ollut.

”gladiaattori sai luvan seistä areenalla viimeiseen gongiin asti”

Vaikeita päätöksiä on niin tuomarin kuin kulmamiestenkin tehtävä, kun toisessa vaakakupissa on turvallisuus ja terveys. Ja sitten siinä toisessa kupissa horjumaton taistelijan luonne ja nyrkkeilijän ylpeys, joka ei suostu luovuttamaan eikä sellaista päätöstä muiltakaan suvaitsisi. Järkeni sanoo, että kuudetta erää pidemmälle ei ottelun olisi tullut jatkua. Tunteeni iloitsee, siitä että gladiaattori sai luvan seistä areenalla viimeiseen gongiin asti.

”…59 kilon painossa, jossa Tuomo oli selkeästi myös liian pieni.”

Pisteet 3 x 80-72 olivat muodolisuus, jokainen erä itsestäänselvästi Dilmaghanille, yhdessäkään ei aihetta 10-8 pistetytykseen. Eroselta esitys, joka varmasti poikisi lisää vastaavia työkomennuksia. Eri asia kuinka monta sellaista kannattaa enää vastaanottaa. Ainakin mieluummin mielestäni höyhensarjassa kuin tässä 59 kilon painossa, jossa Tuomo oli selkeästi myös liian pieni.

PETRI PAIMANDER