Kaikkien aikojen ottelu – miten se tehtiin ja mitä se tarkoittaa

mayweather-pacquiao

Se tiedettiin jo pitkään, että Floyd Mayweather tulee ottelemaan Las Vegasin MGM Grand Garden Areenassa lauantaina 2.5. Sekin oli jo tiedossa, että Mayweather paljastaa vastustajavalintansa sosiaalisessa mediassa joskus silloin, kun häntä sattuu huvittamaan. Tällä kerralla ilmoitusta saatiin odottaa perjantaihin 20.2. saakka. Tuolloin Shots-palveluun ilmeistyi Mayweatherin viesti: what the world has been waiting for has arrived. Moni sitä toivoi, mutta harva siihen uskoi. Yhtä kaikki, vastustajan nimi oli kuin olikin, vuosien odottelun jälkeen, Manny Pacquiao.

 

2.5., kehään nousevat maailman sen hetken kaksi parasta nyrkkeilijää, kaikki painoluokat huomioon ottaen

Kun veteraanipromoottori Bob Arum julisti viime vuoden marraskuussa Manny Pacquiaon ja Chris Algierin ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa koko maailmalle: we’re tired. I say enough is enough. Just make the fight happen – oli vähemmänkin kyynisen nyrkkeilyfanin helppo jättää kommentti tyystin huomiotta. Näillä kommenteilla Arum tietysti viittasi Pacquiaon ja maailman parhaiten palkatun urheilijan, P4P-kuningas Floyd Mayweatherin vuosia spekuloituun superotteluun. Sama laulu oli kuitenkin kuultu jo niin moneen kertaan aiemminkin, ettei Arumin (joka ei erityisemmin ole profiloitunut julkisuudessa objektiivisena totuuden kertojana) kommenteille ollut tälläkään kertaa tarpeen antaa sen suurempaa painoarvoa. Mutta kuten vanha sanonta tietää, totuus on tarua ihmeellisempi…

Arumin (kuvassa) meuhkatessa macaolaisen kasinon estradilla, maailma ei vielä tiennyt, että prosessi oli jo lähtenyt kulissien takanaliikkeelle. Ja nyt ei ollut kyse mistään alustavista tunnusteluista osapuolten välillä, vaan tällä kertaa asialla oltiin ns. tositarkoituksella. Mutta miksi ihmeessä ottelu, jota koko maailma on odottanut laskentatavasta riippuen vähintään viisi vuotta, saataisiin juuri tällä kerralla toteutettua? Hieman kärjistettynä voisi sanoa, että tällä kerralla rahalla otettiin se valta, joka sillä kuuluukin ottaa. Kuvaan astui nimittäin herra nimeltä Les Moonves, joka on koko CBS-konsernin pääjohtaja ja sitä kautta käytännössä myös Mayweatherin ylin esimies (Showtime, jonka kanssa Mayweather teki uskomattoman rahakkaan kuuden ottelun sopimuksen, on CBS:n tytäryhtiö). Moonvesin roolia on hieman vaikea laittaa mittasuhteisiin, mutta nyrkkeilymaailman valtasuhteista perillä oleville se, että Moonves marssitti Bob Arumin ja nykyään lähes kaiken nyrkkeilyyn liittyvän taustalla vaikuttavan mysteerimiehen Al Haymonin (tässä kontekstissa Mayweatherin edustaja) kotiinsa kolmenkeskiseen neuvotteluun, kertoo riittävästi.

Al Haymon

Moonves kontrolloi CBS-positionsa kautta niin suurta osaa viihdemaailman rahasta ja vallasta, että jopa nämä kaksi – Arum ja Haymon, jotka eivät todellakaan ole toistensa facebook-kavereita – ovat silloin hiljaa ja kuuntelevat, kun Leslie-setä kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sattumalla oli toki tässäkin sormensa pelissä. Oli nimittäin urheilufanien onni, että Moonves sattuu olemaan myös kova nyrkkeilyfani, jolla oli varmasti myös henkilökohtainen intressi ja tunneside saada kaikkien aikojen ottelu pakettiin.

Pitkin talvea kuultiin milloin mistäkin lähteestä, miten neuvottelut etenevät ja mistä niissä kulloinkin on sovittu. Suurimman ongelmakohdan arvatakseen ei tarvinnut olla kummoinen salapoliisi; Mayweather on Showtimen sopimusnyrkkeilijä, kun taas Pacquiao on kiinnitetty yksinoikeudella toiselle kaapeli-tv-hirviölle HBO:lle. Nämä kaksi olivat kyenneet historiansa aikana tekemään tasan yhden yhteisproduktion. Silloin vuosi oli 2002 ja kehään nousivat Lennox Lewis ja Mike Tyson. Eli tiedossa oli, että mahdollista näiden kahden kilpailijan yhteistyö kyllä on, kunhan pöydällä on riittävän mielipuolinen kasa rahaa. Ja Mayweatherin ja Pacquiaon välisessä ottelussahan sitä on.

…silloin otellaan nimittäin tämän sukupolven kiistattomasta herruudesta ja paikasta historiassa – suuremmiksi panokset eivät voi urheilussa enää kasvaa.

Kukaan neuvotteluihin oikeasti osallistunut ei tietenkään kommentoinut asiaa missään vaiheessa millään tavalla, ja näin ollen kaikkien väliaikatietojen paikkansapitävyyteen tuli ja tulee suhtautua äärimmäisen suurella varauksella. Totuus kuitenkin on se, että mitään konkreettista ei ollut tarjolla, ennen kuin Mayweather ja Pacquiao kohtasivat Miami Heatin ja Milwaukee Bucksin välisessä NBA-ottelussa 28.1. Kohtaaminen itse koripallo-ottelussa ei pitkään kestänyt, mutta tämän jälkeen keskusteluja jatkettiin Pacquiaon hotellihuoneessa, jonne Mayweather teki tunnin mittaisen visiitin. Mistään sopimusasioista ei tuolloin tietenkään puhuttu; niistä sopivat ihmiset eivät olleet edes paikalla, mutta tapaamisen symbolinen merkitys oli sitäkin suurempi. Mayweatherillä ei nimittäin ole tapana kuluttaa aikaansa toisten ihmisten hotellihuoneissa niitä näitä jutellen, mikäli 1) se ei ole hänen itsensä mielestä hauskaa tai 2) siitä ei ole tarjolla valtavaa taloudellista hyötyä. Julkisuuskuvan perusteella Mayweather ja Pacquiao vaikuttavat sen verran erilaisilta persoonilta, ettei ensimmäinen vaihtoehto vaikuta kovinkaan todennäköiseltä, eikä Pacman luultavasti Mayweatheriä huoneeseensa seuralaiseksi myöskään ostanut. Yhden tulkinnan mukaan tapaaminen kertoi nimenomaan siitä, että Mayweather halusi henkilökohtaisesti alleviivata Pacquiaolle haluavansa juuri tämän ottelun. Toki Mayweatherin vilpittömyys on myös helppo kyseenalaistaa, sillä Pacquiao-ottelusta saatavat tienestit ovat aivan eri sfääreissä muiden otteluiden kanssa (eikä Mayweather ihan jätksirahalla kehään nouse muutenkaan, Showtime-sopimus takaa hänelle minimissään $32M per ottelu), mutta yhtälailla on muistettava, ettei Mayweatherin ollut mikään pakko otella tälläkään kerralla Pacquiaon kanssa. Totta kai hänen maineensa olisi nyrkkeilyväen silmissä ikuisesti kärsinyt, mikäli Pacquiao-ottelu olisi jäänyt toteutumatta, mutta itselleen Money-lempinimen lanseerannut entinen Pretty Boy Floyd ei yleensä moisista seikoista, muiden mielipiteistä, paljon perusta.

Miten isosta ottelusta sitten tosiasiassa on kyse? Vastaus on helppo: historian suurimmasta. Jos toukokuun spektaakkelia peilaa nyrkkeilyhistorian muihin tapauksiin, täytyy vertailukohtaa todella hakea kauan ja tarkasti. Monet historiallisesti merkittävät ottelut, kuten Joe Louis vs Max Schmeling II tai Muhammad Ali vs George Foreman, ovat lastenleikkiä Mayweatherin ja Pacquiaon rinnalla, kun tarkastellaan sitä, minkälaisen uran molemmat ottelijat ovat otteluhetkeen mennessä onnistuneet luomaan (molemmat, Mayweather ja Pacquiao, ovat kiistatta kaikkien aikojen listauksissa kahdenkymmenen parhaimman joukossa) vs. kuinka lähellä he otteluhetkellä oletetusti ovat ns. primeaan – eli parasta mahdollista kilpailukuntoaan. Mayweatherin ja Pacquiaon noustessa kehään 2.5., kehään nousevat maailman sen hetken kaksi parasta nyrkkeilijää, kaikki painoluokat huomioon ottaen. Vastaavanlainen tilanne oli käsillä myös 1993, kun jo tuolloin elävän legendan statuksen ansainnut Julio Cesar Chavez (otteluhetkellä mykistävä 87-0) ja kolmen eri painoluokan maailmanmestaruuden valloittanut olympiavoittaja Pernell Whitaker kohtasivat Texasissa. Muita vastaavanlaisia tapauksia onkin sitten jo vaikeampi löytää.

Totta on tietysti se, ettei Pacquiao ole enää se kaikkien aikojen tuhovoimaisin nyrkkeilijä, mitä hän oli joskus 2008-2009. Toiset haluavat muistuttaa myös hänen Juan Manuel Marquezia vastaan kärsimästä tylystä tyrmäystappiosta joulukuussa 2012. Myönnetään, näyttää rumalta rekordissa, mutta samaan hengenvetoon täytyy huomioida filippiiniläisen tämän jälkeiset vastustajat: Brandon Rios, Tim Bradley ja Chris Algieri… Juu, tiedetään, kukaan heistä ei ole Marvin Hagler tai Tommy Hearns, mutta kaikki olivat otteluhetkellä sarjansa aivan terävintä kärkeä. Montako erää Pacman näissä otteluissa yhteensä hävisi?

Mayweatherin ”vanhenemisesta” on puhuttu jo jonkin aikaa, mutta tulokset kilpakehissä eivät anna aihetta kovin dramaattisin sanankääntein julistaa P4P-kuninkaan olevan millään tavoin hyytynyt. Kun hype tämän match-upin ympärillä alkoi toden teolla pauhaamaan joskus vuoden 2009 tienoilla, olisi ottelu voinut olla ehkä aavistuksen parempi, mutta nyt, 2015, se on huomattavasti isompi. Kaikenlaisiin spekulointeihin käytetyt vuodet ovat tehneet sen, että nyt jokainen urheilua seuraava, kuten moni seuraamatonkin, tietää, mistä on kyse, kun puhutaan Floyd Mayweatheristä ja Manny Pacquiaosta.

Ja kun pääottelu kerran on kaikkien aikojen suurin, täytyy esiotteluidenkin olla sitten tavallista parempia… tai sitten ei. Pitkään vallalla olleen filosofian mukaan PPV-tapahtumat myydään pääottelulla, joten esiotteluissa laatukriteerien suhteen voidaan joustaa, enemmän tai vähemmän. 1990-luvulla Don King ja Bob Arum marssittivat PPV-iltojensa esiotteluihin melkoisen kirjavaa sakkia; monet muistavat sirkushahmo Butterbeanin tai naisnyrkkeilijä Christy Martinin ei-niin-vakuuttavat vastustajat. Tämän kaltaista Spede-Show’ta ei luojan kiitos ole toukokuussa kuitenkaan tarjolla, sillä kaiken muun lisäksi Mayweatherin ja Pacquiaon välisessä sopimuksessa määriteltiin myös, että molempia tahoja edustavat promoottorit (eli käytännössä Mayweather itse ja Top Rank) saavat tehdä PPV-lähetykseen yhden esiottelun. Mayweatherin omaa nimeä kantavalla promootiofirmalla ei liiemmin ole mistä valita; todennäköisimpinä vaihtoehtoina lienevät ylemmän keskisarjan hiljattain doping-pannasta vapautunut J’Leon Love tai IBF-liiton kevytsarjan MM-vyön Miguel Vazquezilta härskillä hajaäänituomiolla syyskuussa ryöstänyt Mickey Bey. Top Rank puolestaan kykenisi tekemään omaan paikkaansa vaikka miten hienon ottelun, mutta näyttää tyytyvän ainoastaan esittelemään miljoonayleisölle häikäisevän taitavan WBO-liiton höyhensarjan maailmanmestarin Vasyl Lomachenkon. Joidenkin raporttien mukaan ukrainalaisen vastustajaksi ollaan tuomassa puertoricolaista Gamalier Rodriguezia, jolla ei sattuneesta syystä tule olemaan minkäänlaisia mahdollisuuksia haastaa Lomachenkoa kamppailuun ottelun voitosta.

Molemmat kaapelikanavat ovat viime vuosina hemmotelleet katsojiaan ottelijoiden ja ottelutapahtumien ympärille rakennetuilla laadukkailla dokumenttisarjoilla. Showtime kutsuu omia dokkareitaan nimellä All Access, kun taas HBO:lla, joka toimi näiden dokumenttisarjojen suhteen pioneerina, vastaava ohjelmasarja kantaa nimeä 24/7. Hieman yllättäen kumpikaan yhtiö ei tule toukokuun supertapahtumaan tuottamaan tutuksi tulleita sarjojaan (Showtimen Stephen Espinozan mukaan HBO:n vaatimuksesta), vaan molemmat tyytyvät tekemään ottelijastaan tunnin mittaisen dokumentin, jota sitten pyöritellään ahkerasti ennen h-hetkeä kaikilla mahdollisilla HBO:n ja Showtimen pää- ja sisarkanavilla. Molemmilla kanavilla on toki emoyhtiöidensä kautta mahdollisesti käytössään vielä laajempiakin jakelukanavia; Showtimella CBS ja HBO:lla Time Warner kaikkine eri medioineen. Tämä takaa sen, että kaikkien aikojen ottelu saa myös ansaitsemansa ennakkohehkutuksen.

Mistä toukokuussa sitten otellaan? Paperilla pelissä ovat WBC-, WBA-, ja WBO-liittojen välisarjan mestaruusvyöt. Todellisuudessa tällä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä. 2.5.2015 otellaan paljon maailmanmestaruutta suuremmista asioista, silloin otellaan nimittäin tämän sukupolven kiistattomasta herruudesta ja paikasta historiassa – suuremmiksi panokset eivät voi urheilussa enää kasvaa.

VILLE NIEMONEN | @vniemonen