Juho Haapoja Q & A

 

Soitimme alemman raskaansarjan EM-otteluun valmistautuvan Juho Haapojan harjoitusleirille Lontooseen.

Lue Juhon kuulumiset sekä mielenkiintoiset vastaukset erilaisiin kysymyksiin. Myös Boxing.fi-foorumilaiset saivat äänensä kuuluviin!

 

 

TK: Moikka, mitä kuuluu? Miten sparrit ovat sujuneet?

JH: Olen sparraillut yli 100 kiloisia kavereita, kuten Michael Sprott sekä Ian Lewison, mutta myös yhtä birminghamilaista ”cruiserin” kaveria.

Sain tuossa muutama päivä sitten aika hyvin pöllytettyä kaikkia niistä, mutta tuossa yhtenä päivänä ei ollut oikein ajatus mukana ja ensimmäisen neljän hyvin menneen erän jälkeen homma ei sujunutkaan niin mallikkaasti. No tämä on välillä tällaista! Hyvin on muuten mennyt!

TK: Onko koti-ikävä vaivannut?

JH: Kyllä sitä välillä ikävöi. Nämä reissut alkavat olla aina vain vaikeampia. Ei tätä montaa vuotta enää jaksa. Raskainta on aina se lähteminen.

TK: Kauan aiot vielä jatkaa uraasi?

JH: Sanotaanko, että 1-5 vuotta. Siihen vaikuttaa niin moni asia. En osaa sanoa. Ei tässä listoja olla rakentelemassa. Haluan ottaa hyviä matseja ja ottelen niin kauan kun tämä on kivaa hommaa.

 TK: Mitä uran jälkeen, aiotko palata metallimieheksi vai onko muita suunnitelmia?

JH: Metallihommat on yksi vaihtoehto. Liikunnan ja urheilun parissa olisi hienoa toimia, se kun on minua aina kovasti kiinnostanut, oli se sitten nyrkkeilyä, pesäpalloa, jääkiekkoa tai mitä hyvänsä!

Voisin olla esimerkiksi fysiikkavalmentaja, ja voisin toki valmentaa myös ihan nyrkkeilyn ja pesäpallon tekniikkaa.

TK: Kauan harjoitusleiriä on jäljellä?

JH: Tulen käymään viikon päästä Suomessa pressihommissa. Tapaan perhettä ja ajattelimmekin käydä korkeasaaressa ”morjestamassa”  meikäläisen lajitovereita (nauraa).

Palaamme siitä sitten valmentajani CJ Husseinin kanssa tänne Lontooseen ottamaan viimeistelysparrit. Täältä sitten Saksaan ja ottamaan Masternakilta senkka nenästä.

TK: Minkälaista taktiikkaa olette CJ:n kanssa suunnittelleet?

JH: Se on hyvä, jos Puolan poika on siinä uskossa, että tulen päälle kuin höyryveturi. Härmän Häjyllä on nimittäin ässä hihassa. Se on painava ässä.

TK: Kovimmat ottelusi?

JH: En tiedä olisiko se ollut otteluni Arramin kanssa? Monta kovaa matsia on tullut otettua. Oli se ensimmäinen SM-ottelu Jari Markkasenkin kanssa kovaa touhua, kun otettiin sitä ”erää” sillä kunnolla millä otettiin…

Kaikissa käymissäni SM-otteluissa on ollut myös erityisen iso lataus, koska minulla on aina ollut halu näyttää olevani kingi (nauraa)!

Elovaaran Samia vastaan oteltu matsi oli myös kova paikka. Siinä oltiin ensimmäistä kertaa isolla areenalla 10 000 silmäparin edessä. Siinä oli omanlaisensa latinki, kun salamavalot säihky sellaiseen malliin, mihin en ollut Härmässä tottunut.

Otteluni Jarno Rosbergia vastaan oli sellanen ”give and take” ottelu. Matsin jälkeen oksenneltiin. Siihen mentäessä oli toki jo kaksi SM-matsia plakkarissa, joten siinä vaiheessa se titteliottelu ei ollut enää niin uusi juttu, mutta tiesin Jarnon olevan kovin mahdollinen vastustaja, kenet saatoin Suomessa kohdata.

Meillä on Jarnon kanssa nykyään hyvät välit, vaikka otteluumme liittynyt ylimääräinen draama silloin jälkeenpäin ottikin päähän. Olemme sittemmin keskustelleet asioista ja ”puhdistaneet ilmaa”.

Ollaanhan me jälkeenpäin sparrailtukin. Tosin haluaisin tässä lähettää Jarnolle sellaiset terveiset, että olen odotellut vuodesta 2007, että hän tulisi joskus härmään sparraamaan (Nauraa)!

TK: Makein voitto?

JH: Kyllä se Arrami matsi oli se. Kaiken sen paskan ja epäuskon jälkeen se tuntui todella hyvältä. Ja onhan tässä ollut hyviä ihmisiä ympärillä. Petro Koskimies toi ensimmäisenä sellaista ammattimaista otetta hommaan ja CJ jatkoi siitä mihin Petro jäi.

TK: Missä vaiheessa tajusit olevasi hyvä?

JH: Kyllä se on alkanut itse asiassa alkanut tulla vasta viime aikoina. Uran alusta saakka kuuntelin pään aukomista ja vähättelyä ja olihan se omakin usko koetuksella silloin.

Sitten kun hyppäsin vaa’alle ja viisari heilui raskaan sarjan lukemissa eikä pituutta ole kuitenkaan, kuin se 180cm, niin tajusin, että varaa on parempaan. Paljon parempaan.

Olen koko ajan yrittänyt sinnikkäästi uskoa omaan tekemiseeni ja pyrkinyt olemaan positiivisten ihmisten kanssa tekemisissä sekä välttämään negatiivisia tyyppejä.

Vasta viimeisen vuoden sisällä olen sisäistänyt oman hyvyyteni ja alkanut toden teolla uskomaan, että mahdollisuuksia voi olla vaikka mihin. Silti meikäläinen pitää jalat tukevasti maassa. Ne on juntattu sinne.

 

Foorumilaisten kysymyksiä:

 

Kim: Onko Haapojalla hengellisiä/mentaalipuolen asioita joista hän saa voimaa ennen otteluitaan?

JH: Ei varsinaisesti hengellisiä, mutta CJ saa minuun aina sellasen elukan istutettua niillä puheillaan. Haen vaan sellaista positiivista fiilistä ja pidän matsin tavoitteen kirkkaana mielessäni.

 
Kim: Onko junioreiden valmennus Suomessa paremmalla tasolla kuin yleisesti luullaan? Jos taso on huonoa, mitä asioita korjaisit välittömästi junioreiden harjoitteluissa?

JH: Minulla ei ole tuohon mitään erityisen voimakasta mielipidettä, mutta voisin antaa sellaisen vinkin, että matkailu avartaa. Kannattaa tulla esimerkiksi tänne Lontooseen treenaamaan ja näkemään minkälaista se valmennus näissä isoissa nyrkkeilymaissa on.

 

 

Sandels: Onko tuleva EM-ottelusi järjestetty Masternakille, eli koetko lähteväsi altavastaajana otteluun?

JH: Kyllä mä lähden altavastaajana, mutta tässä ei olla sen suhteen ns. ensimmäistä kertaa pappia kyydissä!


Sandels: Käytkö katsomassa Englannissa harjoitellessasi myös futista?

JH: Tämä on niin tiivistä, että ei vaan ehdi. Vapaapäivinä luen kirjaa ja soittelen kotiin vaimolle ja lapsille.

 

TK: Mitä kirjaa luet?

Tällä reissulla Juhani Tammisen ”takaisin peliin”. Luin myös Matti Hagmanin elämänkerran Stadin kingi. Sekä päätin juuri myös Cisse häkkisen elämänkerran.

 

 

Leif Hackman: Minusta tuntuu, että lähdet usein ”ryskäämään” otteluissasi. Onko se ennalta sovittu tapasi otella, vai onko se jonkinlaista yli-latautuneisuutta?

JH: Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta se on minulla äidin maidossa (nauraa), eihän se aina niin viisasta ole, mutta mä tykkään siitä. CJ aina sanookin: Fight with your brains, not with your face!

Tähän samaan hengenvetoon täytyy todeta, että olemme valmistautuneet siten, että tulen tekemään Masternakia vastaan paljon töitä niin käsillä kuin jaloillakin.

Nyt sparreissa on keskitytty enemmän nyrkkeilemiseen ”ryskäämisen” sijasta. Turha liikaa etukäteen spekuloida taktiikoilla etukäteen. Meillä on tietyt kulmakivet  taktisessa harjoittelussamme, mutta ne helposti menevät romukoppaan, mikäli vastustaja otteleekin täysin eritavalla kuin mihin olemme valmistautuneet. Tästä esimerkkinä Arrami, jonka oletimme tulevan kovaa päälle. Onneksi minulla on kuitenkin sen verran taitoa, että sopeuduin siihen.

 

Leif Hackman: Miten tutustuit CJ:n kanssa?

JH: Tulin Petron (Koskimies) kanssa tänne Lontooseen sparraamaan ja valmistautumaan Markkasta vastaan. Tulimme myös ennen Elovaaraa-ottelua. Minun piti silloin sparrata sellaista isoa albaania Haringey Boxing Clubilla, joka sijaitsee Tottenhamin stadionia vastapäätä.

No tämä kaveri oli sitten telonut itsensä jossain eikä voinut sparrata. Salin pitäjä soitti sitten kaverilleen, CJ:lle, että täällä on raskaansarjan mies Suomesta, joka tarvitsee sparria. CJ valmensi silloin John McDermottia ja pääsimme sparraamaan.

Olimme aluksi CJ kanssa kavereita ja aloin käymään täällä Lontoossa useammin treenailemassa, koska tulimme heti hyvin juttuun ja tänne oli niin helppoa ja edullista tulla, puhumattakaan laadukkaista sparrikavereista. Siitä se ajatus sitten lähti…

 

 

TK: Millainen on suhteesi entiseen valmentajaasi Petro Koskimieheen?

JH: Kyllä me väleissä ollaan ja vaihdellaan kuulumisia ja heitetään läppää Facebookissa. Petro on monta kertaa kysynyt minua sparraamaan Vaasaan, mutta menot ovat menneet ristiin.

Onhan valmentaja/valmennettava suhde aina vähän isompi juttu, mutta tein siinä oman ratkaisuni, kun vaihdoin valmentajaa. Olen todella kiitollinen Petrolle mitä se mulle opetti, ja yhdessä voitettiin kuitenkin Raskaan sarjan Suomenmestaruus.

Petro ”potkaisi” tämän mun touhun oikeaan suuntaan. En ole katunut päätöstäni, olihan se inhottava juttu, mutta tein sillon sen päätöksen ja sen kanssa olen elänyt. CJ on jatkanut Petron työn hedelmää.

Olihan mulla ennen Petroa ollut valmentajana mm. Nymanin Joni, kun asuin PK-seudulla sekä Tammisen Jussi, Korpaeuksen Vesa sekä tietysti oma isäni Heikki, joka opetti  minulle kaikki nyrkkeilyn perusasiat otteluasennosta lähtien.

 

Mosku: Mitä tykkäät Brittiläisestä ruuasta, piiraat, fish & chips jne? Mitä syöt siellä?

JH: Onhan tuo brittiläinen aamupala hemmetin raskas. Siinä on ”käivärää”, papua ja ranskalaisia. Liian raskasta. Teen itse aamupalakseni puuroa omassa ”penthousessani” (nauraa)

Usein syön lounaaksi pastaa, illalla kanaa, riisiä ja salaattia tai jotain keittoa. Syön usein thaimaalaista sekä turkkilaista.

 

TK: Onko vielä jotain mielessä?

JH: Kiitokset kaikille Saksaan lähteville kannattajille sekä tietysti kaikille muillekin, jotka elävät muuten hengessä. Koitetaan tuoda vyö kämpille! Vaikka vastustajaksi mennään niin silti asenne on se että vyön kanssa tullaan pois!

 

TK: Vielä yksi kysymys kumpusi takaraivostani: Mikäs on kovin Tammisen teesi?

JH: No… jostain syystä tämä tuli ensimmäisenä mieleen – toteaa Haapoja hymyillen:

If you can’t stand the heat, stay out of the f***in kitchen!

 

TK: Tuukka Koistinen

JH: Juho Haapoja