Helenius vai Teper?

robert-helenius-erkan-teper

Vastaus koko suomalaisen nyrkkeilyn tulevaisuuden kannalta tärkeimpään kysymykseen saadaan hieman vajaan viiden viikon kuluttua. Olivatpa tavoitteena sitten lisätienestit tai yksinomaan oman asiantuntemuksen mittaaminen, vastausta pitää lähteä ennustamaan nykyisen tiedon pohjalta. Viiden, kolmen ja yhdenkin pisteen vihjeet on nyt annettu.

Heleniuksen osalta viimeinen näyttö saatiin lauantai-iltana, kun hän tahkosi kahdeksaneräisen näytösottelun Saksaa edustavaa Timur Musafarovia vastaan. Tasaisen, pehmeillä hanskoilla käydyn otatuksen jälkeen nyrkkeilyn ystävien veikkaukset tuntuvat olevan, jos mahdollista, entistäkin enemmän sekaisin.

Jotakuinkin varmoja voidaan olla siitä, että Helenius tulee olemaan joulukuisessa Hartwall Areenan illassa niin valmis kuin hänen osaltaan on mahdollista. Käsivammojen uusiutumisesta ei ole nähty merkkejä ja ulkoisesti mies näyttää vähintäänkin yhtä hyvin harjoitelleelta kuin uransa parhaissa taistoissa. Kysymys kuuluu siis yksinkertaisuudessaan: Onko Helenius vuonna 2015 vielä riittävän hyvä nyrkkeilijä Erkan Teperin lyödäkseen?

Jos voitaisiin olla varmoja siitä, että Helenius on yhä sama mies, joka paiskoi Lamon Brewsteriä ja Attila Leviniä kanveesiin eleettömän rennosti lähtevällä oikeallaan ja runteli Samuel Peterin ja Sergei Liakovichin piirteitä uusiksi, ennustaisin hänen voittoaan tulevassa ottelussa huomattavalla varmuudella.

Erkan Teper on isokokoinen, ei erityisen nopea ja rytmiltään hieman junnaava – kuin teollisen muotoilijan piirtämä täydellinen uhri Heleniukselle. En epäile hetkeäkään, etteikö takavuosien Heleniuksen leuka olisi kestänyt saksalaisen laajakaarisia moukareita ja oikeat suorat sekä kylkikoukut tehneet tuhojaan Mutta onko tuo Helenius vielä olemassa? Jotkut lauantaista Musafarov-näytöstä katselleista olivat sitä mieltä, että ei.

Monissa erissä pienempikokoinen saksalainen pysyi suhteellisen helposti Heleniuksen jabin nuhteessa, muutaman kerran suomalainen ajoitti vastaiskunsa mestarillisesti ja esitteli ajoittain myös aiempaa pehmeämpää liikettä. Jos Heleniuksen aiempaan kovuuteen ja osaamiseen yhdistetään vielä aktiivisempi ja tarkempi jabityöskentely sekä kevyemmät jalat, jälki voisi olla murskaavaa.

Vastapainona kuitenkin oli eriä, joissa Musafarov pääsi väistöillään Heleniuksen suoran ohi, ravisteli ennakkosuosikkia terävillä koukkusarjoilla ja vaikutti saavan suomalaisen puuskuttamaan kamppailun jälkipuolella. Huippuvuosien Heleniuksenkin ongelmana oli toisinaan se, että suoritustaso ei pysynyt korkealla koko kolmeminuuttista kerrallaan.

Tasoltaan Erkan Teper ei välttämättä ole ratkaisevasti Musafarovia parempi – miesten keskinäinen ottelu oli äärimmäisen tasainen – mutta isompikokoisena, nälkäisempänä, ulottuvampana ja kovaiskuisempana selvästi tätä vaarallisempi. Mitä tapahtuu, jos hän pääsee latomaan Heleniukseen samanlaisia koukkusarjoja?

Liian suoria johtopäätöksiä on kuitenkin varottava. Vaikka kyseessä oli totinen sparri, kamppailun oli tarkoitus kuitenkin vain valmistaa Heleniusta lopulliseen päämäärään. Voi olla, että erien aikana testailtiin erilaisia tekniikoita ja strategioita, ja niiden toimivuudesta saatiin nyt tärkeää lisäinformaatiota. Tästä syystä Helenius on joulukuussa kotikehässään varmasti vielä pykälää parempi kuin nyt lahden takana nähtiin.

Toisaalta Musafarovia on helppoa aliarvioida hänen vähäisen ammattilaiskokemuksensa ja kokonsa vuoksi, mutta niin Teper- kuin Boitsov-otteluissaankin hän on osoittanut olevansa todella hyvän eurooppalaisen tason mies. Liukkaana ja taitavasti eri kulmista nyrkkeilevänä hän oli Heleniuksen jabeille ja koukuille paljon vaikeampi maali kuin Teper tulee olemaan.

Tyylien vaikutusta ei voi koskaan kyllin korostaa lähtökohdiltaan tasaväkisessä nyrkkeilyottelussa. Eräänlainen näyte tästä saatiin jälleen niin ikään viime lauantaina, kun Bermane Stiverne – Heleniuksenkin vastustajaksi kysytty entinen liittomestari – joutui luvunottoon tusinamies Derrick Rossyn kanssa. Aiemmin hän voitti huomattavasti kovemman Chris Arreolan varsin vaivattomasti kahteen kertaan. Teper on epäilemättä vaarallinen lähellä, mutta hänen tiensä sinne voi olla kuhmuinen.

Tyylien vaikutuksesta saadaan aasinsilta iskuvoimaan, joka on yksi tärkeimmistä Heleniuksen strategiaa ja myös kehämenestystä leimaavista tekijöistä. Uransa tähänastisella huipulla suomalainen arvioitiin sarjan vaarallisimpien nukuttajien joukkoon Vladimir Klitshkon vanavesissä.

Suuri yleisö muistaa suomalaistykin komeat kaadot, mutta on huomattavaa, että iskuvoimalla on merkitystä muutenkin. Heleniuksen tapauksessa erityisesti oikean rukkasen hirmuvoima on toiminut myös tehokkaana ennakoivana puolustuksena: odotettavissa oleva vastaisku saa toisen osapuolen hyökkäyshalut kutistumaan ja tekniikat yksipuolistumaan, mikä helpottaa suomalaisen torjuntatöitä.

Lauantain ottelussa Musafarov ei joutunut kokemaan Heleniuksen viikinkikirveen täyttä terää pehmeiden hanskojen vuoksi. Olisiko hän ottanut yhtä monta riskiä, tullut iholle yhtä energisesti, jos vastaan olisi lätissyt Heleniuksen oikea työkinnas? Ja miten sen painoon reagoi Teper, joka menestyäkseen joutuu kävelemään pahki suomalaiseen? Hänen leukansa lujuuslaskelmat eivät ole vielä täysin varmalla pohjalla.

Luonnollisesti on huomattava, että myös Heleniusta kohti ammutut luodit tulivat lauantaina pehmennettyinä. Aivan varmaa ei ole, onko suomalaisen iskunkestävyys edelleen yhtä vakuuttava kuin viitisen vuotta sitten. Kovissa iskusodissa suomalainen ei ole ollut, mutta esimerkiksi Mike Tyson kuvaili omaelämäkerrassaan sitä, kuinka hänen vankilavuosiensa jälkeen vartaloiskut tekivät kipeämpää kuin uran alkupuolella. Mies oli harjoitellut kovempaa kuin koskaan ja oli fyysisesti teräkunnossa, mutta kylkiluiden alle uppoava koukku uuvuttaa eri tavalla kuin viivajuoksuharjoitus, tehtiinpä se miten totisesti tahansa.

Heleniuksella on ollut – onneksi eri syistä johtuen – niin ikään paljon taukoa kovista sparreista ja kisaotteluista. Joulukuussa puolustava Euroopan mestari tulee ryskyttämään hänen kupeitaan kunnolla, ja suomalaisen kunnon on kestettävä prässäyksessä.

Huipputasolla ja tasaisissa otteluissa nyrkkeily on paljolti myös henkisen puolen touhua. Sekä Helenius että Teper ovat ammattilaisena voittamattomia, mutta molemmat ovat olleet lähellä tappiota – siinä suhteessa puntit lienevät tasan.

Miesten yhteisestä historiasta löytyy Teperin voittama amatööriottelu noin seitsemän vuoden takaa. Tuon ajan amatöörisäännöillä ei ole juurikaan tekemistä ammattinyrkkeilyn kanssa ja miehet ovat matkan varrella muuttuneet suuresti. On kuitenkin mahdollista, että Teper saa tästä pienen henkisen edun: esimerkiksi 1980-luvun huippunimi Bonecrusher Smith puhui aikoinaan haastattelussa siitä, kuinka kerran vastustajansa voitettuaan ikään kuin tiesi, kuinka se tehdään uudestaan.

Vaikutuksensa on toki myös kotikehällä, ja se on suuri etu Heleniukselle. Täynnä mylvivä Hartwall Areena toivoo ja janoaa suomalaisen voittoa, ja aiemmissa isoissa oteluissaan Helenius on vaikuttanut olevan jokseenkin immuuni paineille. Nykyisen asumus- ja valmennusjärjestelynsä kanssa Helenius on puhkunut luottavaista ja rentoa asennetta, mikä lupaa hyvää.

Kaiken tämän pohjalta voi lähteä arvaamaan joulukuun ottelun tulosta. Minä en osaa.

JANNE ROMPPAINEN