Fury – Klitshko – Vitsi muuttui vakavaksi

Ennen lauantai-illan ottelua Vladimir Klitshkoa vastaan Tyson Fury ehdittiin leimata kylähulluksi ja pelleilijäksi, jonka kasvoille realiteetit tulisivat iskemään kovalla kintaalla. Britti itse pelleili, ilveili ja nauroi muiden mukana vielä ottelun kestäessäkin. Kun kaksitoista erää oli nyrkkeilty, Fury sai viimeisen naurun, raskaansarjan MM-kruunun ja koko nyrkkeilymaailman kunnioituksen.

Itse ottelusta jäi lopulta perin vähän kohokohtia kerrattavaksi. Mestari Klitshko hivuttautui eteenpäin mutta oli lyöntiensä suhteen erittäin säästeliäs, eikä nyrkkeilytohtori tuntunut koko illan aikana keksivän, miten brittihaastajaa vastaan pitäisi otella. Myös Fury otteli varovaisesti ja lähinnä keskittyi luistelemaan alta pois, mutta nipisti itselleen erän toisensa perään aktiivisuudellaan ja otteluhalukkuudellaan. Erät olivat kauttaaltaan tapahtumaköyhiä ja tasaisia, mutta jatkuvasti niukka etu oli Furyn.

Fury myös satutti mestaria muutaman kerran kamppailun aikana, erityisesti yhdeksännessä ja yhdennessätoista erässä Klitshko horjahti silminnähden. Ukrainalainenkin sai kuulun oikeansa perille muutaman kerran, mutta ilman näkyvää vaikutusta – Furyn arvellusta lasileuasta ei ollut tietoakaan. Kamppailun viimeisessä erässä Klitshko vihdoin nousi taistelemaan putoavasta kruunustaan, mutta vaadittu tyrmäysvoitto ei ollut lähelläkään. Viimeisen kongin soittaessa verta valuva ex-mestari oli lyöty kaikkien tuomareiden näkemyksen mukaan.

Kun pitkäaikainen ja ylivertainen mestaruuskausi nyrkkeilyssä loppuu, perin tavallista on, että analyysit ottelun tuloksesta jakautuvat kahteen leiriin. Yksien mielestä kyse on siitä, että kaatuva kruunupää on tullut vanhaksi ja olisi nuoruutensa terässä löylyttänyt kukistajansa. Toinen leiri vuorostaan katsoo, että mestarin heikkous on vihdoin paljastunut, ja kyseenalaistaa tämän aiemmatkin saavutukset.

Molemmille näkemyksille voidaan löytää katetta myös Düsseldorfin kehätapahtumista. On muistettava, että kolmen kuukauden päästä 40 vuotta täyttävä Klitshko oli sarjan historian toiseksi vanhin yleisesti tunnustettu mestari. Lauantain ottelussa hänen iskunsa eivät irronneet enää yhtä herkästi kuin joskus, ja paras nälkäkin on saattanut täyttyä yli 60 ottelua kestäneen ja kymmeniä miljoonia tuottaneen uran aikana. Muhammad Ali, Larry Holmes ja moni muu menetti tittelinsä nuorempana ja vähintään yhtä yllättäen samanlaisessa asemassa.

Toisaalta totta on, että Vladimir Klitshko on saanut urallaan nauttia etuisuudesta, jossa hän on joko vastustajaansa selvästi suurempikokoinen tai muuten fyysisesti lahjakkaampi. Tyson Furyn kaltainen keveäjalkainen jätti olisi saattanut olla hänelle hankala lyötävä missä tahansa uran vaiheessa – hieman samaan tyyliin nyrkkeillyt Tony Thompson tarjosi Klitshkolle myös hyvän vastuksen miesten ensimmäisessä kohtaamisessa.

Jotkut olivat kamppailun jälkeen valmiita kyseenalaistamaan Klitshkon voitontahdon: viimeisen erän hetkiä lukuun ottamatta hän ei näyttänyt mieheltä, joka olisi todella halunnut pysytellä vallankahvassa. Nähtiinkö kamppailussa se, ettei Klitshkon henkinen lujuus sittenkään riittänyt tasaisessa ottelussa – vai oliko kyse siitä, ettei ikääntyneestä koneesta ollut revittävissä irti enempää tehoja?

Liiallisia johtopäätöksiä ei toki yksittäisestä tappiosta kannata tehdä. Nyrkkeilyn menneet vuodet ovat osoittaneet moneen kertaan myös sen, että tietyn nyrkkeilijän tyyli voi osoittautua hankalaksi suurellekin mestarille. Ken Norton ei kuulu historian suurimpiin raskassarjalaisiin, mutta Muhammad Alilta hänen arvoituksensa ratkaisu ei täysin onnistunut kolmellakaan yrityksellä. Larry Holmes oli ahtaalla keskinkertaisen Carl Williamsin kanssa, joka kykeni lyömään hänen kanssaan tasaisesti jabeja, ja samat sanat pätevät Lennox Lewisin ja Ray Mercerin kohtaamiseen. Onko Furyn ulottuvuus, otteluasentojen vaihdot ja liike kryptoniittia Klitshkolle, vai olisivatko historian muut parhaat kyenneet myös Ukrainan jätin nujertamiseen?

Laaja joukko faneja keskustelufoorumeilla ja Twitterissä pettyi ottelun tasoon ja piti Tyson Furyn nousua valtaistuimelle osoituksena sarjojen sarjan lopullisesta alennustilasta. Tällaiset mielipiteet on kuitenkin syytä jättää omaan arvoonsa: 1990-lukua pidetään yhtenä raskaansarjan kovatasoisimmista vuosikymmenistä, ja sen aikana kiistattomina mestareina ehdittiin nähdä Buster Douglas, Michael Moorer ja 45-vuotias George Foreman: kolmikko, jonka Fury olisi mitä todennäköisimmin kukistanut. Nämä kolme jäivät välikausien mestareiksi – nähtäväksi jää, onko Furysta pysyvämpään valtakauteen.

Furyn ominaisuuksia arvioitaessa on muistettava lajin luonteen radikaali muutos vaikkapa 1970-lukuun verrattuna. 204-senttisen ja 115-kiloisen Furyn nyrkkeily ei ole lähellekään yhtä kaunista kuin vaikkapa Joe Frazierin tai Jimmy Ellisin, eikä hän näytä kyvyiltään ylivertaiselta. Hänen fyysisillä lahjoillaan, kehä-älyllään ja osaamisellaan varustettu mies on kuitenkin erittäin hankala voitettavaksi nyrkkeilysääntöjen puitteissa. Sen ovat aiemmin saaneet kokea hyvät eurooppalaisen tason tekijät, ja nyt sarjaa vuosikymmenen ajan komentanut kuningas. Nyt lienee viimeistään selvää, että Fury on parempi kuin miltä näyttää.

Furyn hallintoajan pituudesta riippumatta voidaan ennustaa, että kehän ulkopuolella vauhtia riittää varmasti. Ennakoitavissa on, että raskaansarjan maailmanmestari palaa samanlaiseksi mediatähdeksi kuin pari vuosikymmentä sitten. Kehän sisällä täytyy kuitenkin muistaa, että Klitshko on edelleen ainoa top-10-tason nyrkkeilijä, jonka Fury on voittanut. Miten hän selviää Alexander Povetkinin koukkusarjoista, entä Deontay Wilderin rämäpäisyydestä ja oikeasta suorasta, mihin yltää sensaatiomaisen vaaralliselta näyttävä Anthony Joshua, David Haye tekee paluuta, Vladimir Klitshkollakin on oikeus uusintaotteluun…

Lauantain ottelu ei ollut jännittävyydessään ainutlaatuinen, mutta painoluokka kihisee sähköisempänä kuin kertaakaan tällä vuosituhannella. Kunnia ja kumarrus siitä mustalaisruhtinas Tyson Furylle.