Eva Wahlströmin tunteikkaat kiitokset Risto Meroselle

Valmistuin tällä viikolla tila- ja kalustesuunnittelijaksi. Moni on ihmetellyt ja jopa ihaillut että hoidan nyrkkeilyn ja koulun samaan aikaan. Ja paljon muuta, kuten uusioperheen arkea monine mutkineen. Onhan se aika harvinaista et uran ollessa vaativaisimmillaan myös koulu hoituu samalla. Kieltämättä se on ollut hullu rupeama. Mutta arvatkaa kuka on tarinan todellinen sankari? No se on Ripa. Kun Leon oli pieni, Ripa piti poikaa toisella käsivarrellaan ja toisessa kädessä oli pistehanskaa johon löin. Kun poika oli isompi Ripa pelasi hänen kanssaan fudista sillä aikaa kun löin välineitä. Siten mun oli mahdollista harjoitella niin että poika useimmiten oli mukana harjoituksissa. Ja kun erosin poikani isästä, Ripa täytti termoksen kahvilla, toi mansikoita, ja istui alas urheilukentän laidalle kuuntelemaan. Kun voin henkisesti huonosti eikä ruoka maistunut, Ripa leipoi aamulla, ja toi tuoretta leipää harjoituksiin. Kun hain kouluun johon vain 4% hakijoista pääsi, esim äitini kysyi epäilevästi et miten sinä muka sinne pääsisit? Ripa taas totesi tyyneesti tietävänsä saavani paikan: "Tottakai pääset sinne, se on ihan sun paikkas." Yhtä tyyneesti hän oli todennut kymmenen vuotta aijemmin musta tulevan Suomen ensimmäinen ammattilaisten maailmanmestari. Paljon ennen kuin itse tiesin, että musta edes tulisi ammattinyrkkeilijä. Voisi luulla että valmentaja vaatisi että fokusoisin täysillä nyrkkeilyyn, mutta kun pääsin kouluun hän sanoi olevansa erittäin ylpeä, jos sen hoidan loppuun. "Ylpeämpi kuin yhdestäkään mestaruudesta". Sinä päivänä kun opiskelut alkoi, Ripa pyöräili vierelläni, jotta oppisin parhaat lenkkipolut koululle. Niinä päivinä kun koulu alkoi aamulla klo 9, Ripa odotti salin ulkopuolella kahden kahvikupin kera aamuseiskalta. Jos oli vapaata koulusta keskellä päivää, Ripa odotti salilla silloinkin. Kun pidin välivuoden koulusta keskittyäkseni vain nyrkkeilyyn, Ripa sanoi tiukasti, että koulua et jätä. Ilman tällasta valmentajaa ja ystävää en varmaan olis selvinnyt näistä vuosista. "Sillä ei ole mitään merkitystä mitä mestaruuksia voitat urasi aikana, jos loppuelämäsi on huonoa. Mutta jos urasi aikana saat eväitä hyvään loppuelämään, olet voittaja." -Ripa

A post shared by eva wahlström (@eva_wahlstrom) on