Ennakko: Tyson Fury vs Deontay Wilder

Paikkana Staples Centerin urheilupyhättö Los Angelesissa, lehterillä 20 000 fania, kehässä kaksi voittamatonta sankaria ja pelissä ei vähempää kuin raskaansarjan lineaarinen maailmanmestaruus. Puitteet eivät juuri komeammat voisi olla, mutta sittenkin Tyson Furyn ja Deontay Wilderin lauantaisen kamppailun taustalla häilyy arvoituksellisuuden varjo.

”… monessa mielessä toistensa vastakohtia…”

”…yhtä lailla ylivoimaisia kuin haavoittuvaisiakin”

Illan gladiaattorit ovat paitsi monessa mielessä toistensa vastakohtia, myös kiehtovalla tavalla epätäydellisiä, yhtä lailla ylivoimaisia kuin haavoittuvaisiakin. Samaan aikaan kun yleisesti tunnustetaan, että lauantain ottelun voittaja on vähintään maailman toiseksi paras raskaansarjan nyrkkeilijä, tuntuu kuin kumpi tahansa vallantavoittelija saattaisi osoittautua kuplaksi, vääräksi kuninkaaksi. Kysymys siitä, mitä julkikuvien ja naamioiden takana todella on, ratkaistaan Kalifornian viilenevässä marraskuisessa illassa.

 

Tyson ”The Gypsy King” Fury, GBR 27–0 (19)

Amatöörinä junioripuolella otellut ja menestystä saavuttanut Tyson Fury, 30, on kulkenut poikkeuksellisen värikkään ja monessa mielessä ainutlaatuisen taipaleen. Manchesterista lähtöisin oleva jätti on kolunnut esiottelutason mellastajasta vakavasti otettavaksi haastajaksi, kiistattomaksi maailmanmestariksi ja rapakuntoiseksi kehäraakiksi ennen uusinta nousuaan – ja alkaa ikävuosiltaan vasta lähestyä nykyraskassarjalaisen parhaita vuosia.

Fury aloitti ammattilaisuransa vuosikymmen sitten seitsemällä tyrmäysvoitolla kamppailuissa, joissa nähtiin vauhtia yllin kyllin mutta järkeä ja osaamista huomattavasti vähemmän. Näiltä ajoilta on peräisin brittiä pitkään määrittänyt meemi, jossa hän onnistuu lyömään itseään kohokoukulla. Kun uran kahdeksas vastustaja, Britannian kansallisen tason Josh McDermott, olisi useimpien mielestä ansainnut voittaa nousukkaan pistein, Fury oli helppo sivuuttaa Butterbeanin tai Tony Halmeen hengenheimolaisena, kuriositeettina.

Furyn nousu alkoi kuitenkin pikkuhiljaa rakentua uuden vuosikymmenen alussa. McDermottin hän voitti uusinnassa selvästi, ja samoin Derek Chisoran Ison-Britannian mestaruusottelussa 2011. Välillä suojauksensa täydellisesti unohtanut Fury oli vaikeuksissa, mutta jatkoi aina voittojaan ansaiten paikan otteluun maanmiestään David Hayea vastaan. Furyn odotettiin olevan helppo pala Hayelle, mutta nimekkäämpi vastustaja lopulta peruutti ottelun kahteen kertaan jättäen Furyn vaille suurta tilaisuuttaan.

Viimeistään marraskuun 2014 uusintavoitto Chisorasta pakotti suuren yleisön ottamaan Furyn vakavasti nyrkkeilijänä ja top-10-haastajana – Chisoran viime aikojen hyvät otteet ovat lujittaneet myös tuon esityksen arvoa. Silti hänelle ei annettu paljoa mahdollisuuksia, kun hän lähes päivälleen kolme vuotta sitten nousi kohtaamaan MM-ottelussa Vladimir Klitshkon. Hidasvauhtisen ja yksitoikkoisen kamppailun jälkeen Fury julistettiin sarjan kiistattomaksi maailmanmestariksi.

MM-kruunu on ollut lukemattomille nyrkkeilijöille tukahduttavan raskas kannettava, ja kovan veron se vaati myös Furylta. Mestaruuskauden alkamista seurasivat sekavat uutisoinnit vuoroin doping- ja huumeongelmista, lopettamisaikeista ja britin mielenterveyden järkkymisestä. Ajoittaiset uutiskuvat näyttivät muodottomaksi paisuneen mestarin milloin missäkin, ja alkoi näyttää epätodennäköiseltä, että hän koskaan olisi kykenevä puolustamaan kruunuaan. Tämän vuoden kesäkuussa Fury kuitenkin palasi kuin palasikin kehään kahdella voitolla, ja uusimmissa kuvissa hän on puhkunut hyvää kuntoaan. Maestron ottelutuntuma viime vuosilta on kuitenkin hyvin vajavainen.

”…kenties koko lajihistorian arvaamattomimpia esiintyjiä…”

Yli kaksimetrinen ja noin 120-kiloinen Fury on kenties koko lajihistorian arvaamattomimpia esiintyjiä. Usein hänen tekniikkansa on näyttänyt kehnolta, iskuvoima puutteelliselta ja kehän ulkopuolinen esiintyminen järjettömältä. Hänen romahtamistaan tappioon on hyvällä syyllä odotettu usein, mutta turhaan.

”…ovat näyttäneet häntä vastaan huonommilta kuin koskaan muulloin…”

Jossain vaiheessa monen voiton todistusvoima on otettava vakavasti: kaiken hulluuden alla Fury on sittenkin poikkeuksellisen määrätietoinen ja älykäs nyrkkeilijä. Esteettisiä arvoja hänen ottelemisestaan ei pikavilkaisulla löydä, mutta hänen suoransa ovat ulottuvia, lähiottelunsa voimakasta, ottelutaktiikkansa monipuolisia ja jalkatyönsä massiiviseksi mieheksi poikkeuksellisen keveää. Sattumaa ei voi olla, että Klitshkon, Chisoran ja Christian Hammerin kaltaiset miehet ovat näyttäneet häntä vastaan huonommilta kuin koskaan muulloin.

”…kävikö Gypsy King sittenkin liian syvällä pinnan alla?”

Suuri arvoitus ottelun alla liittyy siihen, miten lähellä Fury on kuntoa, jossa kukisti Klitshkon. Paluuotteluissaan hän näytti kohtalaisen hyvältä, mutta onko se riittävä taso, kun vastus toisessa kulmassa nousee huippuunsa? Muhammad Ali ja Mike Tyson palasivat mestareiksi vastaavilta tauoilta, mutta sopiiko Fury heidän seuraansa vai kävikö Gypsy King sittenkin liian syvällä pinnan alla?

 

Deontay ”The Bronze Bomber” Wilder, USA, 40–0 (39)

Sarjan historian mahtimaan romahtaneita asemia puolustaa vahvimmin Alabaman olympiamitalisti Deontay Wilder, 33. Vaikka hän on vastustajaansa kolme vuotta vanhempi ja aloitti ammattilaisena samana vuonna tämän kanssa, huippunyrkkeilijänä Wilder on kuitenkin hieman uudempi tulokas. Siinä missä Furyn polkua rakennettiin suhteellisen nopeasti, oli Wilder suoranainen prototyyppi viime ajoille tyypillisestä suojellusta lupauksesta: uransa kolmen ensimmäisen vuoden aikana hän otteli peräti 20 kertaa ja vaatimattomista vastustajista vain yksi selvisi yli kolmannen erän.

Ensimmäisen kerran Wilder kohtasi noteerattavia vastustajia 2013 nuijiessaan elähtäneitä Audley Harrisonia ja Siarhei Liakovichia, jotka molemmat tippuivat ensimmäiseen erään. Kun sama kohtalo oli seuraavana vuonna myös arvostetulla Malik Scottilla, oli Wilder lunastanut paikkansa sarjan kärkisijoja jakamassa. Samana vuonna 2015 kun Fury valloitti kukkulan kuninkuuden, Wilder paalutti asemiaan kolmen kärkihaastajan joukossa nuijimalla Bermane Stivernen ja Johann Duhaupas’n muiden mukana.

”…Wilderilla on mahdollisuus kaapata itselleen sama valtikka, jota ovat kantaneet Muhammad Ali, Mike Tyson ja kumppanit”

Tämän vuoden maaliskuussa Wilder iski parhaan meriittinsä tyrmäämällä Kuuban Luis Ortizin railakkaan taistelun päätteeksi. Viimeistään tuon ottelun jälkeen Wilder on laskettu sarjan kahden parhaan joukkoon ja moni pitää häntä ykkösenäkin, vaikka suuren yleisön näkemys lienee vielä enemmän Ison-Britannian Anthony Joshuan puolella. Kolmas iso nimi kilvoittelussa on Fury, jolla on kourissaan ainoa lajipuristien tunnustama arvonimi: lineaarinen MM-titteli. Nyt siis Wilderilla on mahdollisuus kaapata itselleen sama valtikka, jota ovat kantaneet Muhammad Ali, Mike Tyson ja kumppanit.

”Wilderin oikean suoran kaatovoima on huumaava”

Jos Furyn kehätekeminen on vaikeasti määriteltävissä, Deontay Wilderin ykkösominaisuutta ei tarvitse arvuutella. The Bronze Bomber on paukuttanut pitkillä vipuvarsillaan peräti 39 tyrmäystä, joista 19 ensimmäisessä erässä. Hoikkavartisen Wilderin oikean suoran kaatovoima on huumaava, ja hyvin osuttuaan hän iskee vastustajiensa kimppuun valkohain verenhimoisuudella. Wilderin tekeminen on ajoittain niin ikään kömpelöä eikä hänen oma kestävyytensä ole graniittinen, mutta tähän saakka hyvä kuntopohja ja nukuttava kinnas ovat riittäneet neuvotteluvalteiksi kaikkia voittoa tavoittelevia vastaan.

”Miten Wilder selviää henkisesti Furyn vaikuttavasta presenssistä”

Ottelu

Deontay Wilder tuntuu murskaavan kaiken mihin osuu, yleensä nopeasti. Tyson Fury on ottanut urallaan lukua, hukannut konseptinsa ja horjahdellut moneen kertaan ja hänen koko ottelukuntonsa on arvoitus. Jotkut odottavat lauantain ottelun olevan kylmä ylikävely, jossa Wilder käännyttää Furyn epäuskottavan paluuyrityksen matkaksi höyhensaarille.

Mutta Furylta on opittu odottamaan odottamatonta. Tuleeko hän turvaamaan pitkään ja tehokkaaseen jabiinsa, jolla pitää Wilderin poissa tasapainosta ja nähdäänkö häneltä jälleen otteluasennon vaihdoksia? Rynniikö hän lähelle ja imee mehut 20 kiloa kevyemmän vastustajansa kehosta fyysisellä painillaan? Miten Wilder selviää henkisesti Furyn vaikuttavasta presenssistä, joka jäädytti itsensä Vladimir Klitshkonkin? Furyn viitanalus on täynnä kommervenkkeja ja jos hän on tehnyt pieniä ihmeitä harjoitussalilla, hän saattaa hyvinkin eksyttää Wilderin kehän neliönmuotoiseen sokkeloon.

Tämä historiallinen kamppailu on katsottavissa Viaplay-palvelusta, jonne pääset tästä.

JANNE ROMPPAINEN