Ennakko: Mike Tyson vs Roy Jones Junior

Vuoden varmuudella eniten palstatilaa saanut nyrkkeilytapaus on käsillä, kun Mike Tyson kohtaa Roy Jones Juniorin näytösottelussa Los Angelesin Staples Centerissä ensi lauantaina. Kilpaurheilullista merkitystä tapahtumalla ei ole, mutta lajin tulevaisuutta se saattaa viitoittaa yllättävän paljonkin. Lopputulemana voi olla suuria muistoja ja nostalgiaa tihkuva ylistys menneiden aikojen legendoille – tai jälleen yksi vaappuva askel nyrkkeilyn tiellä entistä lähemmäs ammattilaispainin maailmaa.

Tosiottelu – tai vähän siihen suuntaan?

Konseptina takavuosien mestareiden ikämiesyhteenotto ei ole aivan uusi idea. Vuosituhannen vaihteen tienoilla viisikymppinen ex-huippu Larry Holmes kävi kohtaamassa kaksi entistä vastustajaansa, joiden kanssa oli iskenyt yhteen parikymmentä vuotta aiemmin. Holmes kepitti sekä Bonecrusher Smithin että Mike Weaverin teknisillä tyrmäyksillä. Kamppailut käytiin Legends of Boxing -nimikkeellä, ja ne oteltiin vieläpä todellisten mestaruusotteluiden tapaan kaksitoistaeräisinä. Hidasvauhtiset temmellykset olivat kuitenkin lähinnä vaivaannuttavia, yleisön innostus jäi vaimeaksi ja ajatus legendojen mestaruussarjasta unohdettiin pian.

”lauantainen otatus on ilmeisesti lähinnä leikkiä, jota on myyty totena…”

Kokonaan näytösmielessä kehässä on tietysti käyty leikkimässä vuosikymmenien varrella moneen kertaan. Suomessakin 48-vuotias Gunnar Bärlund kävi pyörähtelemässä kintaat kourissaan amatöörivuosiensa kilpakumppanin Toivo Zidbäckin kanssa 50-luvun lopulla, ja myös Elis Ask vietti 50-vuotisiaan kehässä. Parhaimmillaan tapahtumat ovat olleet hyväntuulisia, vaikka nyrkkeilyn saati kilpailun kanssa niillä on varsin vähän tekoa.

Tysonin ja Jonesin lauantainen otatus on ilmeisesti lähinnä leikkiä, jota on myyty totena, kuten yllättävän moni asia näinä aikoina. Molemmat osapuolet ovat ilmoittaneet kamppailevansa voitosta, ja ottelun lopputuloksesta voi jopa lyödä vetoa useissa kansainvälisissä firmoissa: Mike Tyson on määritelty ottelun niukaksi ennakkosuosikiksi.  Kamppailun myös sanktioi arvovaltainen Kalifornian urheilukomissio, joka yleensäkin vastaa osavaltion alueella käytävästä kamppailu-urheilutoiminnasta.

”marihuanaa ei tällä kertaa lasketa kielletyksi aineeksi…”

Kovin täsmällisesti kilpanyrkkeilyn sääntöjä ei toki ole määrä noudattaa. Ottelu on sovittu kahdeksaneräiseksi ja erien kesto on poikkeuksellisesti vain kaksi minuuttia. 12-unssiset hanskat ovat pehmeämmät kuin yleensä käytetyt ottelukintaat, ja kehätuomarilla on erityisohjeistus keskeyttää kamppailu, jos se ”ylittää kilpailullisen näytösottelun puitteet” – median tulkinnan mukaan tämä tarkoittaa käytännössä kieltoa lyödä lujaa. Viimeisimmän tiedon mukaan myöskään pistetuomareita kamppailussa ei käytetä, aiemmin ilmoitettiin, että näiden hommia hoitaisivat ex-mestarinyrkkeilijät. Lisäksi doping-testauksesta huolehtiva VADA suostui järjestelyyn, että marihuanaa ei tällä kertaa lasketa kielletyksi aineeksi…

Instagramilla iskukuntoon

53-vuotias Mike Tyson oli 1980-luvun lopulla todennäköisesti urheilumaailman kuuluisin henkilö Diego Maradonan ohella. Vaivoin parikymppinen, vimmaisesti hyökkäävä ja ennennäkemättömän nopeus-voima-yhdistelmän omannut parrunpätkä luuti tieltään raskaansarjan tuon ajan parhaimmiston, yleensä näytöstyyliin. Mestaruuden menetettyään ja tiilenpäitä luettuaan Tyson palasi hetkeksi huipulle 1990-luvun puolivälissä, ja vielä vuosi 2000 oli hänelle tuloksellisesti menestyksekäs.

Tysonin mestaruushaaveilut päätti railakas selkäsauna Lennox Lewisilta kesällä 2002, ja viimeisimmässä kilpaottelussaan 2005 Tyson kärsi luovutustappion kehnolle Kevin McBridelle. Kehässä hänet tosin nähtiin vielä seuraavanakin vuonna veteraani Corey Sandersia vastaan näytöskiertueella, jolla oli tarkoitus paikata Tysonin horjunutta taloutta. Vastaanotto oli alkuun innostunutta, mutta yleisö pettyi ruutiaan selvästi säästelleen Iron Miken esityksiin.

Viimeiset 15 vuotta maestron taipaleella ovat olleet totutun värikkäitä, mutta viime vuosien menestyksekäs yhden miehen stand up -kiertue, onnistunut sijoittaminen lääkekannabikseen ja merkittävästi rauhoittunut käytös ovat vaikuttaneet vievän mestaria hyvään suuntaan. Tyylikkäästi harmaantuneen Tysonin nykyisestä nyrkkeilyllisestä kyvykkyydestä ei luonnollisestikaan ole uusissa valokuvissa nähtävää trimmattua olemusta ja Instagramin parin sekunnin mittaisia pistarinlyöntivideoita täsmällisempää tietoa.

”…käsittämättömästä nopeudesta ja koukkusarjoista ovat jäljellä enää muistot”

Tysonin ja lauantaina vastaan tulevan Roy Jones Juniorin välistä ottelua väläyteltiin puolivakavasti jo vuosituhannen vaihteen kieppeillä. Jones oli noihin aikoihin maailman paras nyrkkeilijä dominoidessaan painoluokkia keskisarjasta raskaaseen keskisarjaan saakka ja voittaessaan liittomestaruuden jopa kuninkuusluokassa 2003. Moni asiantuntija on mennyt näkemyksessään niinkin pitkälle, että on julistanut 1990-luvun lopulla noin 75-kiloisena otelleen Jonesin koko nyrkkeilyhistorian parhaaksi.

Jonesin ura lähti laskuun samoihin aikoihin kuin Tyson lopetti omansa, mutta nyrkkeilemistä Jones jatkoi aina vuoteen 2018 asti eikä ole ilmoittanut lopettamisestaan vieläkään. Edelleen Jones on voittanut useammin kuin hävinnyt, mutta takavuosien käsittämättömästä nopeudesta ja koukkusarjoista ovat jäljellä enää muistot, ja parhaiten Pensacolan suuren miehen uran viime vaiheista ovat jääneet muistiin dramaattiset tyrmäystappiot sekä nyrkkeileminen Venäjän lisenssillä. 51-vuotiaan Jonesin taloudelliset sijoitukset eivät nyrkkeilymestareille perin tuttuun tapaan ole olleet kovinkaan onnistuneita, mutta kommentaattorityöt ovat sentään pitäneet sujuvasanaisen ex-mestarin leivän syrjässä.

Luvunlaskun tarkistuslaskenta?

Näytösotteluille ei ole määritelty kovin täsmällisiä puitteita, joten jollei kehätuomari puutu asiaan, periaatteessa vaarit voisivat vaikka mitellä toden teolla paremmuudestaan. Tähän tapaan tilaisuutta alun perin markkinointiinkin – tietoisen harhaanjohtavasti. Jos ikämiehet ryhtyisivät todelliseen iskujenvaihtoon, ottelun lopputulos olisi varsin vaikeasti ennakoitavissa ja toivoa sopisi vain, ettei ketään satu pahemmin. Verrattomasti todennäköisempää kuitenkin on, että kamppailu käydään suhteellisen sopuisissa tunnelmissa. Ei välttämättä ihan täsmällisesti sovitun koreografian mukaisesti, mutta vähän sinne päin.

”Parhaassa tapauksessa tuloksena on kertaluontoinen, lämminhenkinen muisteluhetki.”

Miksi moinen koitos on sitten saatettu jalkeille ja herättänyt niin valtavan mielenkiinnon? Välttyä ei voi ajatukselta, että Tyson–Jones -näytöksessä on jotain samaa kuin parin vuoden takaisessa Mayweather–McGregorissa. Manipuloituihin videoklippeihin ja tarkoin rakennettuihin mielikuviin perustuvasta, menneiden aikojen haikailulla ryyditetystä performanssista, jonka suhde todellisuuteen on korkeintaan hyvän päivän tuttuuden tasolla, on tullut nykyisen kamppailuviihteen sapluuna. Sapluuna, joka ei siitään muutu, käytiinpä kamppailu sitten kehäneliössä tai ääntenlaskennan yhteydessä. Idoliaan saa fanittaa todellisuudesta riippumatta ja hänet saa nähdä ilmentymänä paremmasta, aiemmin olemassa olleesta maailmasta, jolle nykyinen, huonompi aika ei vedä vertoja. Koska välissä on myös näytöksen etäännyttävä vaikutus, lopputuloksesta ei tarvitse olla huolissaan eikä suosikin tappiota tarvitse pelätä tai tunnustaa.

Tässä mielessä lauantainen kehäkoitos saattaa olla yllättävän merkityksellinen jopa nyrkkeilyn tulevaisuuden suhteen. Parhaassa tapauksessa tuloksena on kertaluontoinen, lämminhenkinen muisteluhetki. Jos taas ottelu aiheuttaa katsojille pettymyksen, joko miesten raihnaisuuden vuoksi tai siksi, että tosikoitosta vakavissaan odottavien fanien määrä on kasvanut liian suureksi, saattaa olla, että seuraavia yleisömagneetteja lähdetään taas etsimään enemmän kilpaurheilullisin perustein.

Jos sen sijaan näytelmä saavuttaa tavalla tai toisella suuren suosion, järjestäjille välittyy selvä signaali, ettei kilpailullista näkökulmaa kannata liiaksi painottaa jatkossakaan. Tällöin voidaan vain odottaa, mitä keksitään seuraavaksi. Seitsenkymppinen George Foreman ehti jo pari vuotta sitten haastaa toimintaelokuvanäyttelijä Steven Seagalin Twitterin kautta otteluun: ”I’ll use boxing, you can use whatever” kuulostaa reseptiltä, joka saattaa kuvastaa lajin lähitulevaisuutta arvaamattoman hyvin…

JANNE ROMPPAINEN