Aulangolla iskettiin onnistuneesti

Järjestyksessään toista Aulanko Boxing Nightia voidaan syystä kehua onnistuneeksi tapahtumaksi ja erääksi kokonaisuutena parhaista ”pikku”illoista mitä on viime vuosina maassamme nähty (pikkuilta vastakohtana areenatapahtumille) ja pääottelu raskaan keskisarjan (alle 79,2 kiloa) Suomen mestaruudesta nousi ehkä yllättäen täysivertaisena jäsenenä klassisten Asikainen-Kauramäki, Haapoja-Rosberg jne. -kamppailuiden rinnalle SM-otteluiden kunniataululle.

 

Tuomo Eronen – Goran Olcan

Mutta edetään raportissa ottelujärjestyksessä alusta alkaen. Tapahtuman avauksessa olkapäävammastaan kuntoutuva Tuomo Eronen kaunisteli ottelulistaansa numeroihin 18-4, mutta kahdeksas tyrmäysvoitto jäi odottamaan aikaansa. Höyhensarjan EU-lista 13. haastaja oli ylivoimainen ottelussaan heikkotasoista Goran Olcania vastaan, mutta hieman isompikokoinen ja puhtaasti puolustukseen keskittyvä serbi selviytyi kuitenkin ongelmitta viimeiseen gongiin saakka kärsien viidennen peräkkäisen neljän erän pistetappionsa. Edellisellä Suomen visiitillään Olcan otteli välisarjassa ja tuli Tomi Silvennoisen pahoinpitelemäksi jo toisessa erässä (Kotkassa marraskuu-2014).

 

Mathias Eklund – Giorgi Aduashvili

Myöskään illan toinen ottelu ei suuria tunteita herättänyt. Georgialaisveteraani Giorgi Aduashvilin toki väitetään voittaneen peräti kolmekymmentä kotimaassaan käytyä (ja luotettavuudeltaan kovin kyseenalaista) ammattilaisottelua, mutta matkatöiden saldo on karu. Tämä oli Aduashvilin kahdeskymmenes esiintyminen maansa rajojen ulkopuolella, tuloksena kahdeskymmenes tappio ennen täyttä aikaa.

Mathias Eklund (nyt 7-0-1) iski uransa kolmannen keskeytysvoiton kolmannessa erässä ajassa 1:58 Aduashvilin käytyä kolmesti kanveesilla Eklundin vartalo-osumien seurauksena. Vielä toisessa erässä vierailijakin yritti muutamaa kohokoukkuyllätystä, mutta fyysinen kunto ja otteluhalut osoittautuivat Eklundin lisätessä vauhtia varsin kyseenalaisiksi. Todetaan kuitenkin ettei vastustajan heikkous ollut Eklundin vika ja vaasalaisen otteissa oli enemmän virtaa ja aggressiivisuutta kuin aikoihin.

 

Jarkko Ojapalo – Jozsef Racz

Kolmas vierastyöläinen Jozsef Racz oli sitten ensimmäinen voitto mielessään Suomen saapunut lentomatkaaja. Giuseppe Laurin tiimin miehet ovat useimmiten vähintäänkin hyvän taisteluhengen omaavia kehäsotureita ja Racz antoikin avauserässä Lahden Jarkko Ojapalolle ensimmäisen oppitunnin ammattinyrkkeilyn karummista kasvoista. Unkarilainen väläytteli nimittäin vaarallista oikeaa heijaria ja onnistui kolhaisemaan Ojapalon vasemman silmäkulman pahasti rikki – ilmeisimmin päiden kolaroidessa. Raczin urallaan iskemät pari vierasvoittoa Saksassa ja Italiassa eivät siis osoittautuneet täysin perättömiksi.

Mutta avauserään jäivät unkarilaisen ilonaiheet – Ojapalo esitti erinomaista ottelunlukutaitoa ja osasi toisesta erästä alkaen tehdä vastustajansa yksinäisen ainoan aseen vaarattomaksi nyrkkeillen selkeitä erävoittoja terävän jabin ja hyvien vartaloiskujen ansiosta. Positiivinen suoritus äänekkään työkaveriköörin kannustamalta lahtelaiselta, jonka tulisi jatkossa löytää repertuaarinsa myös kaatavampaa iskua. Tuomaripisteissä 40-36, 40-36 ja 39-37 ei ole moitittavaa. Avauserän saattoi nähdä mitenkä päin tahansa ja siitä eteenpäin Ojapalo dominoi.

 

Sanna Turunen – Borislava Goranova

Kotimaisen ammattinyrkkeilykarttamme ehkä epätodennäköisin iskijä – 41-vuotiaana vasta uransa alkuaskelia ottava Sanna Turunen oli kolmea vuotta nuoremmalle, mutta viittätoista kehävuotta kulutetummalle bulgarialaisvastustajalleen Borislava Goranovalle liian vahva ja fyysinen. Uransa parhoina päivinä vuosituhannen aamunkoitossa kevyt välisarjalaisena otellut Goranova oli koko ajan lievästi vastaanottavana puolena, mutta pahin vahinko syntyi jälleen päiden kolahtaessa yhteen. Neljännen erän puolissavälin oli Goranovan oikean silmänseudun vamma pahentunut siinä määrin ettei lääkäri tai kehätuomari Reijo Hänninen enää nähneet mahdollisuutta ottelun jatkamiselle. Ja koska ei neljättä erää ehditty loppuunkäymään oli tuloksena hieman vierasonnekas Technical Draw (tekninen ratkaisematon). Huono-onninen Sanna on nyt 2-0-1 ja kehien veteraanikiertäjä Goranova omaa puolestaan päivitetyn listan 10-46-3.

(mainittakoon myös että Goranova matkusti Suomeen yksinään ilman avustajia ja vain kuuden tunnin varoitusajalla paikkaamaan Pietarin metroattentaatissa vakavasti loukkaantunutta Yulia Snyzhinaa. Tämä todellinen nyrkkeily”ammattilainen” on muuten esiintynyt peräti kahdesti Amin Asikaisen esi-illoissa – sekä epäonnisessa Sylvester-uusinnan yhteydessä Zwickaussa että Tukholman Kuninkaallisessa Tennishallissa vuonna 2007)

 

V-P Mattila – Giga Nadiradze

Illan viidennessä ottelussa käytiin vauhdikas iskusota Ilmajoen ”tasku-dynamon” V-P Mattilan ja georgialaisen Giga Nadiradzen välillä. 169-senttisenä keskisarjaan poikkeuksellisen lyhyt Mattila oli läpi ottelun painostavampi ja aktiivisempi osapuoli, kun taas 23 vuoden ikäänsä jo 40 ammattilaisottelua kasannut Nadiradze vastasi harvemmilla, mutta satuttavammilla ja laadukkaammilla osumilla. Tämänkaltainen määrä vs. laatu -ottelu on omiaan jakamaan mielipiteitä sillä oikeastaan vain viimeisessä erässä nähtiin kiistaton erävoitto georgialaisen selkeästi hyytyessä.

IS-tv:n asiantuntijakommentaattori Mikko Marttinen näki ottelun tasapistein 57-57 ja georgialaisten kehäavustajana häärinyt Jyrki Ijäs jopa odotti tilapäissuojattinsa käden nousevan voiton merkiksi, mutta tuomaristo arvosti tällä kertaa enemmän Mattilan työmäärää kuin Nadiradzen satunnaisempia, mutta näyttävämpiä osumia. Pistevoitto Pohjanmaalle yllättävänkin selkein marginaalein 59-56, 59-56 ja 59-55. Itsekin pisteytin Mattilan voittajaksi, mutta minimaalisella erolla 58-57. V-P:lle siis uran neljäs voitto ensimmäisessä kuuden erän kamppailussa. Lisäksi yksi ratkaisematon ja aina on tarvittu pistekortteja!

 

Samuli Kärkkäinen – Tibor Laczo

Giuseppe Laurin toinen illassa esiintynyt suojatti Tibor Laczo oli monen ns. asiantuntijan mielestä jopa yllättävänkin vaarallinen vastustajavalinta järvenpääläiselle Samuli Kärkkäiselle, joka oli aiemmissa ammattilaisotteluissaan hosunut vähän yli-innokkaasti ja ottanut turhia täysosumia omaan pataan… …mutta iso hatunnosto niin Samulille kuin valmennustiimille! Nyrkkeilijävalmiudet ovat ottaneet kevään aikana aimo harppauksen eteenpäin ja kehässä nähtiin iskuvalmis, nopeakätinen ja puolustuksellisesti aimo annoksen järkiintynyt lupaus!

Kolme nopeaa tyrmäysvoittoa ja kolme pistetappiota aiemmin iskenyt unkarilainen oli erittäin lähellä kärsiä tappion heti avauserässä. Kärkkäinen pudotti ensin Laczon raskaasti kankuilleen nappiin osuneella vasuriottelijan takakäden suoralla ja sitten myllytti 32-vuotiasta pustan miestä raskaasti aivan viime sekunneilla. Gongi löi kuitenkin hetkeä ennen kuin kehätuomari Anssi Peräjoki olisi ollut pakotettu armotoimenpiteisiin.

Laczo onnistui toisessa erässä kolhaisemaan Kärkkäisen silmäkulman auki (jälleen päiden yhteentörmäyksen seurausta) ja osoitti omaakin kelvollista kyvykkyyttään etenkin kolmannessa erässä, jossa vaihdettiin raskaita pusuja puolin toisin. Kärkkäisen nopeus ja herkkyys oli kuitenkin vanhemmalle miehelle useimmissa tilanteissa liikaa ja hieno voitto kirjattiin lopulta tuomaripistein 40-36, 40-36 ja 40-35. Ensimmäisen erän oltua ilmiselvä kymppi-kasi, oletan kahden tuomarin saaneen nimenomaan kolmannessa erässä pisteet tasajaetuksi.

 

Pääottelussa veteraanit antoivat kehään kaikkensa

Tasan 70 vuotta ehti kulumaan siitä kun raskaan keskisarjan (175 paunaa eli 79,2 kg) Suomen mestaruudella oli edellisen kerran haltijansa. Oiva Purhon ja Sulo Gustafssonin rinnalle nousi nyt ”Stadin Malli” Timo Laineen nimi, kun keskisarjasta ilmeisen kertaluonteisesti painoluokkaan noussut helsinkiläinen hyödynsi luonnostaan pienemmän miehen nopeus- ja herkkyysetua lyödessään Janne ”Puupää” Forsmanin kaikin tuomariäänin.

Niin Laine kuin Forsmankin ovat käyneet ajoittain raskaankin uran kivuliaine ulkomaanreissuineen, mutta kumpaakaan ei ole koskaan voitu syyttää pelkuriksi tai aristelijaksi. Ja vaikka herkkätunteisimmat lajinseuraajat ovat jo jonkun vuoden ajan suositelleet näille sotaratsuille lopettamispäätöstä, niin ainakin vielä Aulangon huhtikuisena lauantaina molemmat antoivat kehätaisteluun koko sydämensä.

Forsman vs Laine Erä Erältä:

1: Laine ottaa välittömästi kehässä komennon. Kaksi senttiä pidempi, hieman ulottuvampi ja rutkasti nopeampi Laine lyö monipuolisilla kahden-kolmen iskun komboilla Forsmania kuin sitä paljon puhuttua ”vierasta sikaa” niin kroppaan kuin ohimoihinkin. ”Puupää” ei horju, mutta ei myöskään ehdi lainkaan vauhtiin mukaan. ISO 9-10!

2: Päästyään tahtipuikon heiluttajaksi ei Laine sitä luovuta hetkeksikään myöskään toisessa erässä. Forsmanin iskuyritykset ovat satunnaisia, hätäisiä ja epätasapainoisia. 18-20

3: Laine joutuu hieman rauhoittamaan vauhtia hurjan alkurynnäkön jälkeen ja erässä on useampia sidontatilanteita. Osumissa ero edelleen selvä ”Mallin” hyväksi. 27-30

4: Laine jatkaa johtajan roolissa, mutta yhä selkeämmäksi alkaa käydä se tosiasia ettei Timon iskuteho riitä pysäyttämään Forsmania. Janne alkaa alkushokkia määrätietoisemmin painostamaan ja kulkusuunta kehässä on muuttumassa. Laine silti edelleen osuvampi Forsmanin laajakaaristen puhkoessa ilmaa. 36-40

5-6: Erä erältä tasoittuvaa, vaikka pistekortti täyttyy edelleen yksitoikkoisesti punaisen kulman eduksi. Silti – vanhaa, parasta Forsmania näkyy jo hetkittäin. Nyt iskuissa on koko ruumiinpaino takana ja liikemuistin sopukoista alkaa taas löytyä oikeat liikeradat. Kuuden jälkeen 54-60.

7: Väsyykö Malli kovaan vauhtiinsa? Laine juuttuu pitkiksi ajoiksi selkä köysiin ja Forsman saa ensimmäisen kerran ottelussa juntattua moukareitaan niin kylkiin kuin korvallisellekin. Timollakin on erässä hetkensä, mutta silti erävoitto Kymenlaaksoon. 64-69.

8: Todellinen momentum-erä. Forsman tekee kaikkensa kääntääkseen ottelun, mutta viimeisen 15 sekunnin aikana Laineen koukkusarja osuu jalkoja vavisuttavasti eikä ottelun ensimmäinen lattiaanlyöntikään vaikuttanut olevan kaukana! Vaikka yhden iskun voima ei riitä kaatoon, niin kymmenen tällin konekivääritulitus voi silti olla vaikutukseltaan huumaava! Ottelu taisi juuri ratketa tuohon tilanteeseen – 73-79.

9: Molemmat ottelijat alkavat olla ymmärrettävän väsyneitä ja tuloksena ottelun hidasvauhtisin, nuhjatuin erä. Silti sellainen 71/2 kouluarvosanoin, jos verrataan kotimaisten kehätapahtumien normaaliin tasoon. Tässä ottelussa kohtuu-ok erä tuntuu valjulta muihin nähden. Annetaan tasan, kun kumpikaan ei varsinaisia voittoansioita esitä. 83-89.

10: Ja vielä nähdään yksi rynnäkkö molemmilta. Laine satuttaa (lopulta) Forsmania oikealla koukulla alakylkiluihin. ”Puupää” sinnittelee tämänkin tilanteen läpi, mutta se riittää rajussa taistelussa vielä yhteen ”Mallin” erävoittoon. Loppupisteet ovat ylivoimaiset 92-99, mutta eivät tee täyttä kunniaa varsinkin ottelun jälkipuoliskolla rajun taistelun tarjonneelle Forsmanille!

 

Loppuanalyysi

Reijo Hänninen (97-95) ja Anssi Peräjoki (96-95) näkivät ottelun yllättävänkin tasaisena, kun taas Mika Lindgrenin 99-93 (joka taidettiin kyllä kuuluttaa 98-93) oli lähempänä niin omaa kuin muitakin kuulemiani mielipiteitä (mm. Marttinen, Jari Grönroos). Nyrkkeilylliseltä tasoltaan ottelu ei ehkä edustanut samaa eurooppalaista mestaruuslaatua kuin sellaiset aiemmat SM-klassikot kuin Amin Asikainen vs Kai Kauramäki, Juho Haapoja vs. Jarno Rosberg tai Jaakko Myllylä vs. Ville Piispanen, mutta ottelun vauhdikkuus, ottelijoiden taistelusydän ja kehätapahtumien dramaattisuus eivät häpeä yhdellekään aiemmalle maamme mestaruuskamppailulle!

Laineen tulevaisuudessa voisi olla vaikka yritys kolmen sarjan mestariksi jo paljon parranpärinää synnyttäneessä kohtaamisessa Henri Kekäläisen kanssa. Forsmanille tämä saattoi etukäteistietojen mukaan olla jopa jäähyväiskamppailu. Jos näin, niin hienon muiston jätti paikalle olleelle nyrkkeily-yleisölle.

PETRI PAIMANDER