Analyysia Kisahallista: Erittäin hyvää – ja ei niin kovin hyvää

Edis Tatli todisti paremmuutensa mestaruutta lainanneeseen Francesco Pateraan nähden ja samalla iski itsensä a) kolmanneksi suomalaiseksi, joka on voittanut EM-tittelin kahdesti, b) toiseksi suomalaiseksi, joka on onnistunut valtaamaan kerran menetetyn vyönsä takaisin ja c) ensimmäiseksi, joka onnistuu mestaruusottelu-uusinnan nimiinsä ottamaan.

Vaikka näinkin ottelun virallisia arvostelutuomareita tasaisempana, niin voittajasta Kisahallin kehässä jäänyt pienintäkään epäselvyyttä. Tatli tuli tällä kertaa kehään fyysisesti erittäin vahvana ja otteluasenteltaan poikkeuksellisen aloitteellisena. Patera kyllä suojasi itseään hyvin, osui ajoittain tarkkoja vastaiskuja ja oli nyrkkeilytaidollisesti kompetentti. Voimaero Tatlin eduksi oli kuitenkin niin massiivinen, että ottelun yleisilme oli jopa ajoittain varsin yksipuoleista hallintaa. Näytti siltä, että Tatlin suojaukseenkin osuneet iskut tekivät enemmän vahinkoa kuin Pateran hennot osumalyönnit.

Mutta jos saa Edis kiitosta niin fyysisen kuin henkisen valmiutensa osalta, niin moitetta tulee sitten esitetystä nyrkkeilytaidosta ja -ajatuksesta (tai sen puutteesta). Ainakin lehdistölehterille (joka toki on hieman turhan kaukana kehästä) näytti kuin Tatlilla olisi suunnattomia ongelmia puhkaista Pateran puolustusta. Osumaprosentin oli oltava todella alhainen ja lyönnit paukkuivat lähinnä hanskoihin ja käsivarsille. En muista koko ottelussa nähneeni ainoatakaan sivuharhautusta tai ylös-alas -suunnan hämäystä, jolla vastustajan pakettia olisi pyritty avaamaan. Ei, Edis iski monotoniset 12 erää suoraan kasvojen edestä olevasta rintamasuunnasta vastustajan suojaukse vahvimpaan puolustuslinjaan. Tällainen suoritus ei maailman huippuja vastaan riittäisi mihinkään, vaikka ihan puhtaat urheilulliset lahjat riittävät näinkin oteltuna korkealle eurooppalaiselle tasolle!

Näin runsaat kaksi vuorokautta otteluhetken jälkeen ei eräkohtaisella analyysilla olisi enää juuri arvoa, joten toteanpa vain että itse kirjasin pisteiksi 116-113 Tatlille ja ne tulivat siten, että Edisillä oli 6 kiistatonta erävoittoa ja Pateralla minusta kaksi (erät 5 ja 10). Neljä erää oli varsin tasaisia – niissä Patera osui puhtaammat (harvat) osumat, mutta Tatlilla oli aivan selkeä kehähallinta ja -aloite. Saamani piste-ero oli ottelun kokonaiskuvaan nähden pieneltä tuntuva, mutta sitä kokonaiskuvaahan ei toki arvostella vaan jokainen erä omana kokonaisuutena.

 

Mihin tästä Edis jatkaa?

EM-ottelut on nyt kovin ”nähty”, mistä kertoi vaisuksi jäänyt yleisömääräkin. Jos sellaiseen otteluun saataisiin vastaan Anthony Crollan tai Dehan Zlaticanin kaltainen nimi, niin sitten voisi innostus taas nousta, mutta mitään Marvin Petit’iä tai di Silvio-/Ballisai-/Lancia -uusintaa ei kukaan halua nähdä. Täten tavoite on oltava MM-kehässä ja ensi kuun alulla tiedetään millaisia ranking-sijoituksia tämä uusintaotteluvoitto avaa…

Ennakkoon tuntuisi siltä, että asemat olisivat vahvimmat IBF- ja WBC-liittojen listoilla. Valitettavasti niissä on varmasti vaikeimmin neuvoteltavat MM-otteluasetelmat Mikey Garcian tai Robert Easterin suuntaan. Jorge Liñaresin ja etenkin tulevan Raymundo Beltran-Paulus Moses -ottelun voittajan haastajaksi olisi ehkä paremmin pääsyä, mutta niille listoille nousu puolestaan epävarmempaa. 30 vuoden iästä huolimatta ehkä Tatlin tarvitsee vielä kerran avata MM-ottelun ovet jonkun Inter-Continental -tyypisen vyön kautta?

 

Esi-illan anti

Esi-ilta tarjosi Kisahallin siinä vaiheessa kovin vähäiselle yleisölle (määrä nousi noin kuuteensataan pääotteluun mennessä) sekä yhden erittäin viihdyttävän ottelun ja että yhden maailmanluokan taitopläjäyksen!

Ensimmäisestä vastasivat ylemmän keskisarjan neljän erän kamppailussa ”Stadin Malli” Timo Laine ja viime ajat lähes viikottain Suomessa otellut narvalainen Pjotr Filatov (aiemmin Russkikh). Yli-kolmikymppiset veteraanit ryskäsivät alipituisen ottelunsa enemmän innolla ja yrityksellä kuin tarkalla puolustuksella. Timo ei tainnut montaa kertaa torjua Filatovin takakäden ruuvisuoraa muulla kuin leuallaan, mutta eestiläiseen vartaloon tempaistut ”heinämiesheijarit” pehmittivät Filatovin happitasapainoa riittävästi, jotta erissä 3-4 varmistui kiistaton pistevoitto. Filatov olisi ansainnutvähintäänkin toisen erän nimiinsä erä lopussa lyödyillä seitsemällä, peräkkäisellä ja selkeällä takakäden osumalla, mutta arvostelutuomareista vain Jussi Niemosella taisi olla sillä hetkellä silmät auki ja kortti 39-37. Kivelä sekä Jere Kanninen kirjauttivat 40-37.

 

Kilpailujen taitavimmasta, monipuolisimmasta ja kehä-älykkäimmästä suorituksesta (pääottelu mukaan lukien) puolestaan vastasi kärpässarjan maailmanhuippua varmasti pikavauhtia tavoitteleva Venäjän Elena Saveleva, nyt 3-0 kolmella keskeytysvoitolla. Jo 45-vuotias ukrainatar Olena Romanova koki pitkän uransa kolmannen keskeytystappion kehätuomari Mika Lindgrenin keskeyttäessä yksipuolisen iskunäytöksen kuudennen erän alulla.

Jo 33-vuotias Saveleva jätti ammattilaisuransa varsin myöhäiseen ajankohtaan edustettuaan Venäjää lukuisissa arvokisoissa ml. Lontoon olympialaiset 2012. Amatöörien maailmanmestaruuden Elena hankki Barbadoksen kisoista 2010, lisäksi meriittilistalla on kaksi Euroopan mestaruutta ja lukuisia muita mitaleita. Uskallan jo tässä vaiheessa väittää, että rouva tulee urallaan sekä nousemaan ammattilaisten MM-kehään että viihtymään siellä ajallisesti pidempään kuin mahageri Dmitriy Salitan minuutti ja 16 sekuntia!

 

Aivan viime tingassa illan täytteeksi hangittu puolalais-valkovenäläinen journeymantrio ei valitettavasti tarjonnut mestaruusillan arvoista vastusta Suomi-ottelijoille. Aurinkorannoilta saapunut höyhensarjan vahvistuksemme Jose Antonio Sanchez Romero sparraili ystävällismielisesti kolme erää Krzysztof Rogowskin kanssa ja otti sitten vasemman vartalokoukkunsa käyttöön. Ensimmäisen lopetuslyönnin (neljännen erän lopulla) kehätuomari Jere Kanninen kummasti tulkitsi kahdeksaanlaskun JÄLKEEN alasmenneeksi (ei muuten ollut), mutta viidettä erää ei tarvittu kuin kahdeksan sekuntia ja puolalaisen kylki pehmeni toistamiseen.

Sanchezilla on erinomaiset mitat sarjaansa ja edellämainittu vartalokoukku on varteenotettava ase. Valitettavasti se on myös suunnilleen ainoa ase, minkä espanjalaisperäinen ottelija on toistaiseksi väläyttänyt. Yläkertaan kohdistuvat lyönnit eivät omaa samaa terävyyttä. Rogowskista kertonee luvut tarpeellisen: 25. tappio, 14 ennen täyttä aikaa ja 10. peräkkäinen.

”Surullista, Kiitos, Miksi?”

Antti Hietalan kuultiin toisen erän jälkeen sanovan kulmamiehilleen ettei ”uskalla lyödä” pientä, vanhaa ja loppuunkulutettua vastustajaansa Aliaksandr Abramenkoa. Onneksi Anssi Peräjoki ei paljoa pidempään sitä vaatinutkaan vaan keskeytti ottelun ajassa 25 sekuntia kolmatta erää. Tämän ottelun annin kiteytin mielessäni kolmeen sanaan: Surullista, Kiitos, Miksi?

Surullista oli nähdä Abramenko päästettynä Suomen kehään. Tämä mies oli kehäraakkivaiheessa JO kun Jaakko Myllylä hänet tyrmäsi ensimmäisessä erässä seitsemän vuotta sitten. 34. tyrmäystappio, 34. peräkkäinen tappio. Voi voi…

Kiitos Antti Hietalalle siitä ettei kehässä nähty parempaa tragediaa. Samoilla tehoilla sparrataan myös kymmenen kiloa kevyempiä aloittelevia B-junioreja…

Miksi tämä ottelu ylipäätään kannatti ja piti järjestää? Yleisölle se ei antanut mitään, Antti Hietalalle se ei antanut mitään, kenellekään se ei antanut mitään, mutta vakavaa vahinkoa lajille olisi voitu saada aikaiseksi!

 

Oskari Metz oli entisensä – lyödä osaa, nyrkkeilyn kanssa on vielä paljon salilla tekemistä. Valkovenäläinen Dzianis Yahorenka puhkoi Metzin suojauksen turhan helposti, mutta kun Metz sai ensimmäisen kerran Dzianiksen hollille niin muuta ei tarvittukaan. Terävä oikea ruuvisuora pudotti valkovenäläisen ja vaikka tämä luvunlaskun selvitti niin loppu oli vain yhden lisäiskusarjan päässä. Ajaksi kirjattiin 2:43 ensimmäistä erää.

Yahorenkalla ei voi kuin suositella nyrkkeilyuran lopettamista. 23-vuotiaan kundin nukahtamiset sekä Timo Lainetta että Metziä vastaan ovat tulleet sen verran heppoisesti että kyseessä saattaa olla PAHIN lasileuka, jota tämä kirjoittaja on koskaan nähnyt. Metz tulee varmasti tarjoamaan jatkossa yleisölle parempaakin viihdettä vaikka toistaiseksi ei merkkejä mistään suuren mestarin kehityskaaresta puolustuksen puutteiden takia olekaan.

”Tällaiset ”ystävyysottelut” päättyvät AINA kotivoittoon kehätapahtumista riippumatta…”

Vielä A-juniori-ikäisten isojen poikien olympiatyylin mittelössä kokonaan kotimainen tuomaristo piti amatöörinyrkkeilyn kunniakkaimmista perinteistä hienosti kiinni. Tällaiset ”ystävyysottelut” päättyvät AINA kotivoittoon kehätapahtumista riippumatta ja niin nytkin – 3-0. Aliulle siis hyvitys viime vuonna Klitschko-turnauksen välierässä kärsimälleen tappiolle.

Todellisuudessa Krenar Aliu oli unohtanut jabinsa Solvallan urheiluopistolle ja painoluokkaa pienempi, päätä lyhyempi ukrainalainen Andrii Isakov tuli iholle aina halutessaan. 1. ja 3. erä olivat toki varsin tasaisia iskujenvaihtoa Aliunkin saadessa omat kombinaationsa liikkeelle – vaikkakin vasta ulottuvuusedun kerta toisensa jälkeen ensin menettäneenä. Vain toisessa erässä oli ukrainalainen selkeästi niskan päällä.

 

PETRI PAIMANDER