Analyysi Areenalta – Onko nukahdus tie heräämiseen?

Huippu-urheilussa tunnetaan kahdenlaista voitontahtoa. Ensimmäinen liittyy kilpailutilanteisiin: kun kisa on menossa, taistellaan vastustajaa, väsymystä ja kelloa vastaan. Osa urheilijoista kykenee kaivamaan reserveistään näillä ratkaisun hetkillä muita enemmän energiaa.

”Päivittäisen työn tekeminen maksimaalisen hyvin, oikoteitä käyttämättä, kysyy ennen muuta henkistä kanttia.

Jälkimmäinen voitontahdon alalaji liittyy kilpailujen välisiin harjoitusjaksoihin. Päivästä toiseen urheilijan on treenattava niin kovaa, ettei millään haluaisi. Päivittäisen työn tekeminen maksimaalisen hyvin, oikoteitä käyttämättä, kysyy ennen muuta henkistä kanttia.

Robert Heleniuksella on kiistattomasti voitontahtoa ottelutilanteissa: se on yksi niistä ominaisuuksista, joiden avulla hän on tehnyt meikäläisissä oloissa poikkeuksellisen menestyksekkään ammattilaisuran ja noussut huipun kynnykselle.

Nyt, uran ensimmäisen tappion jälkimainingeissa, Heleniukselta kysytään ennen kaikkea tahtoa harjoitella kovemmin ja raskaammin kuin koskaan ennen, jos hän haluaa nostaa uransa vielä uusiin korkeuksiin.

Vaikka Heleniuksen ja Ranskan Johann Duhaupas’n välinen raskaansarjan huippuottelu kesti vain puolet suunnitellusta ajasta, se ehti sisältää useita käänteitä ja tarjota  yllin kyllin nähtävää. Avauserä oli Heleniukselta erinomainen: hänen liikkeensä oli kevyttä ja iskusarjat paukkuivat kuin ennen ottelua nähty komea pyrotekniikka puolitäydellä Hartwall Areenalla. Myös Duhaupas sai osumia sisään, mutta ensimmäinen kolmeminuuttinen oli selkeästi suomalaisen.

Toisessa erässä 115-kiloisen Heleniuksen liike loppui ja Duhaupas pääsi marssimaan omalle etäisyydelleen. Erä oli niukasti ranskalaisen, jonka pitkä vasen alkoi tavoittaa Heleniuksen kasvot, ja kaikkiaan Duhaupas poimi parhaat osumat. Lisäksi Areenan mediakuution lähikuvat paljastivat, että Helenius veti henkeä raskaasti yllättäen jo tässä vaiheessa.

Kolmannen erän Helenius voitti aktiivisemmalla työnteollaan. Huolestuttavaa kuitenkin oli, että hänen parhaatkaan iskunsa eivät pysäyttäneet Duhaupasin etenemistä. Neljännessä ote siirtyi takaisin ranskalaiselle, ja tämän lyhyt oikea pudotti Heleniuksen kanveesiin ensimmäistä kertaa suomalaisen ammattilaisuralla. Ranskalaisen tuiman jatkohyökkäyksen Helenius kesti hyvin.

”…hänen sarjansa olivat sortuvan jättiläisen viimeiset kouristukset.

Viidennen erän sisukas Helenius vei vielä nimiinsä. Epätoivon vimmalla hän riuhtoi koukkuja, jotka osuivat mutta eivät edelleenkään saaneet Duhaupasia taipumaan. Vielä kuudennen alkuun Helenius tuli hyvin, mutta hänen sarjansa olivat sortuvan jättiläisen viimeiset kouristukset. Suomalaisen energiavarasto oli täysin tyhjä, ja Duhaupas päätti erän ja ottelun perusteelliseen tyrmäykseen oikealla suoralla.

Lehdistötilaisuudessa kamppailun jälkeen Helenius oli luonnollisesti pettynyt, mutta erinomaista urheiluhenkeä osoittaen tunnusti reilusti vastustajansa paremmuuden. Helenius kertoi, että omasta mielestään hän oli johtanut ottelua, mutta Duhaupas’n oikea oli yllättänyt hänet tulokulmallaan eikä sen puolustaminen onnistunut.

Niin ikään Helenius mainitsi, että ottelun alkupuolella puseroon oli hiipinyt liiallinen hyvänolontunne, kun hän huomasi iskujensa osuvan. Helenius osoitti myös kiitoksensa valmentajalleen Johan Lindströmille ja vakuutti uransa jatkuvan.

Voiton hetkellä niin ikään nöyryyttä osoittanut Duhaupas totesi, että Helenius oli satuttanut häntä kertaalleen mutta muuten kamppailu oli sujunut suunnitelmien mukaan. Hän kertoi valmistautuneensa tarkasti videoita katsellen ja kertoi harjoitelleensa kovemmin kuin koskaan. Loppusanoinaan hän toivotti menestystä Heleniuksen uran jatkolle.

Tappion ei tarvitse merkitä loppua uralle, kuten Helenius itsekin mainitsi. 32-vuotiaana ja suhteellisen vähäisellä ottelumäärällään hänellä on vielä ainakin kuusi vuotta aikaa kilvoitella kansainvälisellä tasolla, ja siinä ajassa ehtii saavuttaa mitä tahansa, jos keho kestää harjoittelun kuormituksen.

”…Heleniuksen tekeminen ei tällä hetkellä riitä maailman kärkeen – ei likikään.

Vaikka yksittäinen tappio ei olekaan ratkaiseva, kehässä nähty kamppailu oli tasoltaan erinomainen ja vaikka mikään ei ole helpompaa kuin jälkiviisastelu, on myös uskallettava kohdata myös koko totuus. Tuloksen valossa fakta on, että Heleniuksen tekeminen ei tällä hetkellä riitä maailman kärkeen – ei likikään. Duhaupas ei ole MM-tasoa, ja hän nujersi Heleniuksen lopulta helposti.

Huolestuttavaa olikin, että sekä Helenius että julkisuuteen lausunnon antanut Lindström katsoivat, että ottelu oli sujunut hyvin ennen yllättäen tullutta tyrmäysiskua. Todellisuudessa kamppailun lopputulos näyttää katsomon puolella vääjäämättömältä jo toisessa erässä ja ratkaisu tuntui ajan kysymykseltä. Heleniuksen iskujen terävyys, liike ja ennen kaikkea kuntopohja eivät riittäneet kovatasoista ranskalaista vastaan.

Ulkoapäin on turhaa lähteä neuvomaan työtään tekeviä ammattilaisia, mutta selvää on, että jonkin asian Heleniuksen valmistautumisessa on muututtava, jotta suoritustaso nousisi tästä kohti MM-kehiä. Joko vaatimustaso harjoituksissa ei ole nyt riittävä tai harjoittelussa on keskitytty vääriin asioihin.

Ensimmäisessä erässä Helenius osoitti väläyksen siitä potentiaalista, jota suomalaiset nyrkkeilyn ystävät ovat häneltä odottaneet. Hankala kysymys on kuitenkin se, onko kyseessä todellinen, esiin jalostettavissa oleva reservi vai näköharha. Heleniuksen suoritustaso on nimittäin vaihdellut otteluiden sisällä valtavan paljon aina, useimmiten niin, että hänen parhaat hetkensä osuvat ottelun alkuun. Suomalaisnyrkkeilijöistä sama ilmiö on viime vuosina voitu havaita esimerkiksi Ville Piispasessa ja raskaansarjan miehistä Eddie Chambersissa.

Suomalaisena nyrkkeilyn ystävänä toivon, että raju tappio osataan käsitellä oikein suomalaisleirissä ja analyysin pohjalta tehdään oikeat johtopäätökset tarvittavien muutosten suhteen. Sen jälkeen kaikki on yhä mahdollista.

Tamas Lödi – Juho Haapoja KO3

Juho Haapoja Tamas LödiIllan tärkeimmässä esiottelussa nähtiin niin ikään suomalaisittain ikävä yllätys, kun Unkarin Tamas Lödi täräytti ikisoturi Juho Haapojan unten maille. Näin Lödi säilytti tappiottoman saldonsa meikäläisiä vastaan kolmannellakin kerralla.

Ottelun kaksi ensimmäistä erää olivat sangen tasaisia. Haapoja eteni tuttuun tyyliinsä ja pyrki pääsemään koukkuetäisyydelle, mutta Lödi sivalteli vastaan vaarallisen näköisiä laakeja. Hätää kummallakaan ei ollut, mutta Haapojan tasapaino tuntui olevan yllättävän hutera totuttuun nähden vaikka hänen nyrkkeilynsä muuten mallikkaasti sujuikin.

Kolmannessa erässä Haapoja käveli suoraan pahki Lödin kohokoukkuun, jonka tuloa hän ei ehtinyt lainkaan huomata. Vaistonvaraisesti Haapoja yritti haparoida jaloilleen, mutta kamppailu oli ohi.

”Ehkä on aika lopetella, kun pää vielä pelaa ja olen kohtuullisen hyvännäköinen”

Kehässä antamassaan haastattelussa hämmentynyt härmäläinen aprikoi, että tappio oli kova kolaus mutta ura saattaisi saada jatkoa. Hetkeä myöhemmin lehdistön edessä hän analysoi kuitenkin, että vanhan koneen kilometrit ovat ehkä sittenkin tulleet täyteen, kun nähdynlainen isku tyrmäsi hänet. ”Ehkä on aika lopetella, kun pää vielä pelaa ja olen kohtuullisen hyvännäköinen”, Haapoja nauratti toimittajia.

Nyrkkeilyn ja Haapojan suurena fanina on pakko päätyä samaan analyysiin. Monet mahtavat iskusodat ovat kuluttaneet Häjyä niin, ettei hän ole enää sama mies kuin EU-titteliä isännöidessään. Iskut olivat sen ratkaisevan sekunnin murto-osan aiempaa verkkaisempia, että Lödi ehti ne näkemään, kun taas Haapojan omat väistörefleksit ovat hidastuneet. Lauantaina nähtyä paremmalle tasolle hän voisi vielä yltää, mutta lajin riskit alkavat käydä liian korkeiksi saavutettavissa oleviin tavoitteisiin nähden.

”…Kiitos ja syvä kumarrus kaikesta, mitä suomalaiset ovat päässeet hänen mukanaan näkemään

Lopulliset johtopäätökset uran jatkosta jälleen kerran haastattelussa suurta urheiluhenkeä osoittanut Haapoja tekee myöhemmin. Tällä erää kuitenkin jo kiitos ja syvä kumarrus kaikesta, mitä suomalaiset ovat päässeet hänen mukanaan näkemään.

Sami Enbom – Ismail Abdoul SD8

Tappioton Sami Enbom otti tähänastisen uransa arvokkaimman voiton, kun hän kukisti arvostetun belgialaisveteraani Ismail Abdoulin hajaäänituomiolla raskaan keskisarjan kamppailussa. Tuomareiden pisteet jakautuivat 79-73, 79-74 ja 74-78. Ottelu oli kaikkiaan ympäripyöreä ja useimmat erät hyvin tasaisia. Enbom aloitti kamppailun hieman paremmin ja löi enemmän, kun taas Abdoul petrasi lopussa ja osui painavammin. Ottelijoiden erilaisista tyyleistä johtuen arvostelu jätti sijaa makutuomiolle molempiin suuntiin.

Sami Enbom on teknisesti hyvä ja harkitseva ottelija, jonka paketti pysyi kahdeksan erää kasassa paremmin kuin joulukuussa Tomas Adamekia vastaan. Häneltä saattaa puuttua sellainen erityisominaisuus, joka veisi hänet eurooppalaiselle kärkitasolle, mutta esimerkiksi EU-vyö voisi olla realismia

Dayron Lester  – Zura Mekerishvili UD6

Kehään leijonapaidassa ja Esa Pakarisen laulun tahdissa saapunut kuubalaislähtöinen Lester järjesteli hyvän shown ja voitti jokaisen erän, mutta ei kyennyt totisesti satuttamaan lihaksikasta georgialaisvastustajaansa. Lester väisteli Mekerishvilin vimmaisesti iskemät pommit helposti ja leipoi tätä taidokkailla molempien käsien vastaiskuilla, mutta huolimatta puhtaista osumista kankeajalkainen Mekerishvili selvisi kyydissä lopulta helposti ja yritti loppuun asti. Lesterin osaamista katselee mielellään, mutta hänen iskuvoimansa on pieni kysymysmerkki kahden edellisen kamppailun jäljiltä.

Timo-Juhani Hirvikangas – Tadas Stulginskas KO1

Fyysisesti väkevä Hirvikangas olisi ansainnut paremman vastustajan. Luja vartaloisku päätti ottelun alkuunsa, ja vapaaottelijan havittelema pystyottelukokemus jäi käytännössä saamatta. Lajia turvallisesti harjoittaakseen Stulginskas kaipaisi paljon harjoitusta, mutta sitäkin kipeämmin suolaa ja hivenaineita.

Veli-Pekka Mattila – Giorgi Kandelaki D4

Georgialaisen Kandelakin liike ja iskusarjojen nopeus osoittautuivat vaikeiksi otettaviksi Mattilalle, joka oli kaksi ensimmäistä erää alakynnessä. Vimmatulla sutimisella Mattila sai pidettyä kamppailun loppupuolen tasaväkisenä, vaikkakin puhtaita osumia nähtiin perin vähän. Ratkaisemattoman tuottaneet eräpisteet jakautuivat luvuin 39-38 Kandelaki, 39-37 Mattila ja 38-38 tasan.

Gunnar Golbeinn Kristinsson – Pavlo Nechyporenko KO1

Islantilaisen Kristinssonin kahdenkymmenen kilon painoetu oli liikaa. Liettualaisen Nechyporenkon kunniaksi on kuitenkin sanottava, että parista illassa nähdystä vierailijasta poiketen hän ehti lyödä sentään yhden osuman.

”…Vörös kuuluu kehnoimpiin Suomessa koskaan nähtyihin vierailijoihin

Mathias Eklund – Mihaly Vörös KO1

Unkarilainen Vörös kuuluu kehnoimpiin Suomessa koskaan nähtyihin vierailijoihin, ja kilpailua tuossa sarjassa  sentään riittää. Vörös sai Eklundin näyttämään kovan luokan tyrmääjältä.

Sakari Lähderinne – Giorgi Gviniashvili UD6

Tappioton Lähderinne voitti jokaisen tuomarin papereissa kaikki erät georgialaista vastustajaansa vastaan. Lähderinne iski monipuolisia sarjoja suhteellisen energisesti täydet kuusi erää, mutta hänen iskuillaan ei ollut vaikutusta Gviniashviliin, joka selvisi loppuun helponlaisesti.

JANNE ROMPPAINEN