Alahärmä 31.1. – Hienon uran päätös vai tuomariskandaali?

haapoja_savonlinna_630
Kuva: Minna Hatinen

Nousujohteista tunnelmaa, äänekästä kannustusta ja lopussa hämmentynyt hiljaisuus. Alahärmän Power Parkissa järjestetty neljän kamppailun kattaus tarjosi lauantai-iltana viihdettä niin runsaslukuiselle liveyleisölle kuin netti-tv:n seuraajillekin, mutta jätti jälkeensä nipun kysymyksiä. Illan puhuttanein asia oli luonnollisesti kotikehän sankarin Juho Haapojan toisen erän tappio raskaan keskisarjan ottelussa sekä ennen kaikkea kehätuomari Santeri Kannisen ratkaisu ottelun keskeyttämisestä.

Nyrkkeilijä itse protestoi tuomiota voimakkaasti – joskin ihailtavan korrektein sanamuodoin – ja hänen näkemykseensä yhtyi suurin osa ringsiden katsojakunnasta. Tunnustelevan avauserän jälkeen Ukrainan Serhiy Demchenko pudotti lähiotteluun pyrkineen Haapojan nopeasti lähteneellä oikea-vasen-oikea-yhdistelmällään, jonka viimeinen osuma, napakka oikea poskelle, oli ratkaiseva. Kanveesiin tipahtanut Haapoja vaikutti tietävän heti, missä oli. Hän kuunteli luvunlaskun rauhassa seitsemään asti ja kohottautui silmämääräisesti arvioituna tukeville jaloille, mutta kehätuomari katsoi hänen olleen kykenemätön jatkamaan ottelua ja levitti kätensä teknisen tyrmäyksen merkiksi.

Olin itse kehän äärellä Haapojan selkäpuolella, joten en nähnyt hänen silmiään ottelun päätöshetkellä. Ehkä kehätuomari Kanninen havaitsi niissä jotain, joka ei välittynyt kehän ulkopuolelle asti. Hän ei kuitenkaan kysynyt nyrkkeilijältä mitään, ei pyytänyt tätä ottamaan askeleita tai tehnyt muitakaan tarkistustoimenpiteitä, joita tällaisessa tilanteessa yleensä nähdään.

Haapojan pudottanut isku ei vaikuttanut erityisen kovalta, eikä Haapojalla ole kehähistoriaa raskaista tai vaarallisista tyrmäystappioista. Kehätuomarin tehtävä ei ole helppo, ja ottelun keskeyttäminen erän verran liian aikaisin on parempi tuomio kuin sekunti liian myöhään, mutta tällä kerralla tuomio vaikutti virheelliseltä. Kanniselle illan aikana sattuneet muut hassit, Jarkko Putkosen ottelun lattiaanlyönnin selvä missaaminen ja Haapojan luvunlaskun aloittaminen reilusti myöhässä näiden joukossa, eivät lisänneet luottamusta hänen tuomioonsa.

Kaiken yllä mainitun jälkeenkään Haapojan ottelun arvioinnissa ei pidä jäädä kiinni pelkkään loppuratkaisuun. Häjyn istuttanut Demchenkon isku ei vaikuttanut sellaiselta, jolla Haapoja on yleensä kaatunut. Päinvastoin, aiemmissa kamppailuissaan hän on marssinut ilmeen värähtämättä läpi paljon rajummistakin pommeista. Ennen lattiaanlyöntiä kamppailu oli ollut suhteellisen ympäripyöreä: Haapoja otti vastaan muutaman helpon kopin, mutta se ei ole hänelle poikkeuksellista. Omille iskuilleen hän ei ehtinyt löytää juuri maalia.

Näin ratkaisuiskun seurauksissa on tarkan jälkianalyysin paikka nyrkkeilijän taustajoukoille: oliko ukrainalaisen tarjoilema shokkihoito niin sanottu flash-knockdown, vaaraton huolimattomuusvirhe, josta jouduttiin maksamaan kohtuuton hinta tuomarivirheen vuoksi, vai onko Haapojan kivileualle tapahtunut jotakin? Jos vastaus on jälkimmäinen, veikö tiukka painonveto iskunkestävyyden ja onko se korjattavissa tuleviin otteluihin? Asian fysiologisista perusteista ollaan montaa mieltä, mutta tällainen ilmiö on havaittu nuoratussa neliössä toistuvasti. Vai ovatko Haapojan käymät lukuisat armottomat iskusodat vihdoin murentaneet hänen kilpensä pysyvämmin? Suoraa vastausta asiaan ei voi ulkopuolelta antaa, mutta totuus on, että EU-tittelikehään janoavan Haapojan ei olisi pitänyt päätyä tilanteeseen, jossa kehätuomari voi virheelliselläkään ratkaisulla viedä häneltä voiton mahdollisuudet.

Demchenko ei ole missään nimessä heikko vastustaja, muttei myöskään sellainen, johon eurooppalaisen tason miehet kompastuvat. Haapojan kamppailun jälkeen väläyttämä ajatus uusintaottelusta myöhemmin keväällä olisi luonteva seuraava askel ja antaisi runsaasti vastauksia nyt avoimeksi jääneihin kysymyksiin.

Illan kolme esiottelua noudattivat jokseenkin samanlaista kaavaa keskenään. Kaikki kamppailut kestivät täydet erät ja kaikissa otteluissa suomalaisvoitto oli selkeä, mutta jokainen ottelu tarjosi enemmänkin kovaa yritystä ja taistelua kuin nyrkkeilyllisiä hienouksia. Matchmakingissa oli tehty hyvää työtä sikäli, että kaikki suomalaiset saivat eriä alleen ja joutuivat tekemään voittojensa eteen töitä. Toisaalta kukaan meikäläisistä ei päässyt osoittamaan kehässä aivan parasta osaamistaan.

Pauli Klemetti v. Dzianis Makar

Illan avannut keskisarjan nelieräinen tarjoili suomalaiselle nyrkkeilylle mielenkiintoisen tuttavuuden, kun Oulussa asuva Pauli Klemetti jatkoi ammattilaisuraansa toisella kamppailullaan. Klemetti oli vuosikymmen sitten lahjakas amatöörinyrkkeilijä, joka joutui kuitenkin terveydellisten syiden takia lajista sivuun pitkäksi aikaa. Nyt 28-vuotias, Sami Elovaaran luotsaama Klemetti rakentaa uraansa tosimielellä, ja ainakin lauantain ottelu antoi positiivisia viitteitä jatkon varalle. Vantteravartinen Klemetti osoitti hyvää lähiottelutekniikkaa ja monipuolisia koukkuja nakuttaessaan selvän voiton Valko-Venäjän Dzianis Makarista.

Jarkko Putkonen v. Gvido Seilis

Välisarjan kuusieräisessä Jarkko Putkonen kirjautti uransa yhdennentoista voiton ollen liian fyysinen ja osaava yritteliäälle mutta tekniikaltaan kehnolle Latvian Gvido Seilisille. Putkosen oikea vartaloon toisen erän lopulla pudotti vierailijan hetkeksi polvilleen ja neljännen erän paikkeilla suomalaisen tyrmäysvoittokin näytti roikkuvan ilmassa, mutta sitkeästi vastaan hangoitellut ”Samurai” Seilis selvisi viimeiselle kongille. Kamppailun jälkeen Putkonen totesi oikeaan osuen, että ottelun lyhyt varoitusaika näkyi jossain määrin hänen otteissaan ja että tulevaisuudessa ottelutahtia olisi saatava tiiviimmäksi.

Henri Kekäläinen v. Marcin Cybulski

Kaksinkertainen paitanyrkkeilyn Suomen mestari Henri Kekäläinen palasi kehään uransa ensimmäisen tappion jälkeen kohdaten Puolan Marcin Cybulskin. Puolalaisvieras oli ennakkoon pimeä kortti: hänen uraltaan löytyy numeroiden valossa komeitakin tuloksia, mutta nämä on saavutettu EBU-liiton sanktioimien otteluiden ulkopuolella ja vastustajien taso on siksi ollut arvoitus. Alahärmän kehässä nähtiin otsa edellä päälle rynninyt ja lähitilanteissa vimmatusti sutinut puolalainen, joka onnistui erikoisella tyylillään sotkemaan Kekäläisen rytmin muttei kyennyt totisesti haastamaan tämän voittoa. Kekäläisen jalat pelasivat hyvin ja hänen osumansa olivat selvästi painavampia kuin vastustajan. Lähitilanteissa lahjakas suomalainen jäi hetkittäin tarpeettoman passiiviseksi eikä kyennyt aina pitämään kamppailua omalla etäisyydellään: viimeisissä erissä, kun Cybulski alkoi väsyä, aloite siirtyi selvemmin suomalaiselle. Voitokas paluu kehään oli kuitenkin pääasia ja muutama näyttävä liike kelpasi osoittamaan sen, että kokemuksen karttuessa Kekäläinen voi yltää urallaan selvästi kovempiinkin kehiin.

Ulkoisilta puitteiltaan Alahärmän Power Parkissa järjestetty ammattilaisilta sujui moitteettomasti. Ottelupaikka Roadhouse-kauppakeskuksen lasikaton alla oli näyttävä, ja tunnelma avarasta areenasta huolimatta oli baarinyrkkeilyhenkinen. Liki tuhatpäinen yleisö tuntui viihtyvät sekä kehän äärellä että ravitsemusliikkeiden luona. Tapahtumasta oli myös karsittu joutavanpäiväinen täyte- ja näyteohjelma minimiin, miehiä lyötiin ripeällä tahdilla kehään ja illan ensimmäisen ja viimeisen iskun välillä oli reilusti alle kolme tuntia. Ikävää vain, että tällä kertaa tapahtuman viimeinen isku kolahti suomalaisittain arvioituna väärään leukaan.

JANNE ROMPPAINEN